"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Hmm.
Jos olisin tuksumpi, esittelisin asuntomme sanoin tilava, valoisa ja aistikkaasti sisustettu kaupunkiasunto kivenheiton päässä meren rannalta. Melkein kaikki olisi totta. Paitsi ehkä se aistikas sisustus... niin ja "tilavuuskin" riippuu ihan mistä kulmasta katsoo.

Häkellyttävän upean asuntoesittelyni toisessa osassa pääsette siis kurkistamaan isäntäväen sisäänkäyntiin, eli eteiseen. Ja siinä sivussa ehkä Hotelli Helpotuksenkin puolelle.

Eteinen on pitkästä aikaa ihan oikeasti eteinen, eikä mikään neliömetrin kokoinen tila johon ei saa edes kauppakassia laskettua kompastumatta. Se antaa myös ensikäsitykseen siitä, mitä tapahtui kun eräät aiemmat vuokralaiset saivat käsiinsä maalipurkin. Punakeltainen on oikeastaan mukavan lämmin, vaikka ensin vähän yskityttikin.

Katosta roikkuu Intiantuliainen, joka sopii täydellisesti huoneen värimaailmaan. Ja jota saa olla koko ajan väistelemässä. Noh, eipä kankaisena ainakaan tee kipeää, jos päänsä iskee. (Eräs lasinen jalkalamppu nimittäin hyökkäsi muutama kuukausi L:n otsan kimppuun, ja muistona on parin sentin arpi...) Takana muuten vilahtaa se keittiönverho joka tekee kylppärin oven virkaa.

Seiniltä löytyy hyvää kodinonnea kahdestakin kulttuurista. Pienet eläimentapaiset kulkusineen ovat samaisen Intianreissun tuliaisia. (Siis siltä ihmiseltä, joka Paf le Chat'n meille jätti kuukaudeksi.) Ja pienet keramiikkaruukut ovat onnentuojia täkäläisittäin.

Asunnon häkellyttävin osio kuitenkin löytyy eteisen oven takaa.

Vai mitä sanoisitte vessasta, jossa on omenamatoja, leppäkerttuja seinillä ja vesisäiliön päällä lintu, pesineen..?

Ihan hauska, että ihmisillä on intoa askarrella.