Oppia kaikille

Saako ihmetellä Ranskaa ja ranskalaisia taas kerran?

Tällä kertaa en puhu melkein ollenkaan lumesta (vaikka sitäkin sivuttaneen myöhemmin), vaan koululaitoksesta. En minä nyt tiedä onko suomalainen peruskoulukaan mikään ihanteellinen instituutio, mutta täällä tuntuvat välillä heittäneen maalaisjärjen nurkkaan täysin.

Olen kirjoittanut asiasta aiemminkin, lähinnä irtisanomisista ja koulusta erottamisesta:

Kymmeniätuhansia työpaikkoja karsitaan perusopetuksesta, iso osa niistä ns. kouluavustajia, samaan aikaan kun luokissa on yhä enemmän ja enemmän ongelmia. Vuodelle 2009 suunnitellaan käsittääkseni noin 13 500 opettajanpaikan karsintaa. Tänä vuonna lähtöpassit sai jo useampi tuhat, joista 2700 kouluavustajaa.

13 500 on ihan hirveä määrä ihmisiä. Väittävät että ensi vuoden oppilasmäärät olisivat laskussa, noin 22 000:lla oppilaalla, mutta silti. 22 000 oppilasta vähemmän merkitsisi (jostakin lukemani mukaan - oi, mikä lähdeviite) noin 500:n työpaikan menetystä. Mistä se 13 000 sitten tulee?

Joka tapauksessa, oppimistulokset ovat heikkoja, ja kuten todettua, perusopetusreformi pyrkii siihen, että 11-vuotiaat osaisivat kaikki lukea. Onhan se toki kovinkin paljon vaadittu, kun alakoulu aloitetaan kuusivuotiaana. (Intterwebbia käyttäessä huomaa hyvin, kuinka heikoissa kantimissa monien ranskalaisten kirjoituskyky on.) Oman haasteensa tuo siirtolaisten varsin suuri määrä maassa. Heidän joukkoonsa mahtuu perheitä joissa lapset ovat ainoita ranskaa puhuvia ja vanhemmat, äidit ainakaan, eivät osaa itsekään lukea.

Asioita pitäisi siis saada parempaan suuntaan, mutta uusimpien suunnitelmien mukaan ollaan menossa melkoisen hurjasti metsään. Tällä hetkellä ollaan uudistamassa opettajankoulutusta. Nykyään peruskoulunopettajat opiskelevat IUFM:ssa, "opettajainkoulutusinstituutissa". Kursuksensa jälkeen opettaja ei ole maisteri, vaan... opettaja. Suunnitelmissa on muuttaa opettajankoulutusta niin, että putkesta ulos selviävät olisivat maistereita.

Mitä väliä siis nimikkeellä? Ei itse asiassa mitään, karmeana ongelmana vain on suunnitellun maisterintutkinnon rakenne. Siinä, missä nykyiset opettajaopiskelijat viettävät opinnoistaan ainakin vuoden työharjoitteluissa, maisterintutkinnossa pakollista harjoittelua ei olisi ollenkaan. Vapaaehtoisia vain.

Että mahtaa olla hyvä lähtökohta laittaa kolmikytpäisen kakaralauman eteen 23-vuotias maisteri, joka ei ole koskaan käytännössä opettanut.

Mistä moinen tyhjäpäinen muutos? Rahahan siinä on syynä, mikä muukaan. Opettajaharjoittelijoille pitää maksaa harjoittelupalkkaa, ja se menee valtion kassasta. Lyhytaikaista, vapaaehtoista harjoittelua varten taas ei tarvitse kukkaronnyörejä höllätä.


Tämän kaiken päälle, perinteinen ranskalainen tapa suhtautua koulunkäyntiin ja opiskeluun eroaa suuresti siitä, mihin Suomessa on tottunut. Tietenkin, tämä nyt on rankkaa yleistämistä, muuta toisinaan olen hämmästellyt sitä, kuinka läksy-koulu-diplomi-kuri -suuntautuneita täällä ollaan.

Ajattelutavasta kuulin hyvän esimerkin tänä aamuna radiosta. Jossain Luoteis-Ranskan departementissa suljettiin koulut tänään lumen takia, koulukuljetukset kun hankaloituvat. En nyt tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta kyse on korkeintaan parista-kolmesta päivästä. Eräs haastateltu äiti kommentoi asiaa ensin siltä kannalta, kuinka hankalaa on organisoida lastenvahtiminen, kun ilmoitus tuli niin lyhyellä varoitusajalla, ja totesi sitten lauseensa lopuksi: "ja mietin sitäkin, että mitenkäs ne lukiolaiset, kun niiden pitää kuroa tunnit sitten kiinni..?"

Voi herranjesta. Eikä edes ole ainoa ihminen, joka kommentoi kaikenlaisia lakkoja ja lumisateita siihen tapaan, kuin ylioppilaskirjoitukset olisivat välittömässä hukkumisvaarassa, jos oppilas missaa pari koulupäivää. Pahinta onkin kuunnella abivuoden lukiolaisia, jotka vanhempiensa perässä toistavat kuin transsissa jokaisen satunnaisen katkoksen jälkeen sitä, miten me ei ehditä oppia kaikkea, tämä vaarantaa ylioppilastulokset.

Muutenkin, jo alakoulussa pitää kiltisti opiskella ja tehdä töitä, ja sitten suku kysyy joululounaalla, jotta olikos Pikku-Sylvien keskiarvo tänä vuonna 16 vaiko ainoastaan 15,5.

Ja, jos sitten vahingossa lakoista ja lumisateesta huolimatta sattuu pääsemään ylioppilaaksi, alkaa yliopistokierre. Kankea sekin. Mantraa toistanut 18-vuotias ranskalainen kun ei osaa käsittää isoja kokonaisuuksia tai poimia luennon sisällöstä olennaisinta, vaan kirjoittaa kiltisti vihkoonsa kaiken mitä proffa (lehtori) luentosalin edestä sanoo. Kaiken. Saneluna. Minä todennäköisesti kirjoitin ensimmäisen ranskalaisen yliopistovuoteni aikana enemmän käsin kuin koko koulu/opiskeluaikanani ennen sitä.

Eräs toinen tällä hetkellä pinnalla oleva ja mielenkiintoinen termi on égalité des chances, vapaasti käännettynä "mahdollisuuksien tasa-arvo". On siis todettua ja tositettua, että ns. huonoista kaupunginosista tulevilla nuorilla on paljon harvemmin mahdollisuus jatkaa opintojaan yliopistoon saakka. Syynä on sekä yleistietojen ja kannustuksen puute, kuin myös rahallisen tuen puute. Vaikka köyhimmät täällä opintotuen tapaista saavatkin, ilman vanhempien tukea ja/tai työpaikkaa opiskelija on heikoilla. (Eihän täällä saa edes vuokrattua asuntoa ilman takaajia, ja mitenpä kaupungin vuokra-aunnossa oleva yksinhuoltajaäiti ketään takaa...) Suurempi vaikutus lienee kuitenkin "henkisellä pääomalla", kiinnostuksella ja halulla opiskeluun. Maineikkaimpien koulujen pääsykokeissa mitataan paljon yleistietoutta, ja siinä usein erottuvat eri sosiaaliluokat toisistaan.

Vaikka aiemmin mainitsinkin ongelmista, joita siirtolaisuus voi koulutaipaleelle tuoda, oli hauska lukea joskus vertailua siitä, kuinka vanhempien koulutustaso ja alkuperä vaikuttavat lasten opiskeluun. Tutkimuksen tuloksena oli ensinnäkin, yllätyksettömästi, todettu, että mitä koulutetummat vanhemmat, sitä todennäköisemmin kouluttautuvat lapsetkin. Toisaalta verrattiin kouluttamattomien vanhempien lapsia. Ns. franco-ranskalaisten kouluttamattomien lapset jäivät todennäköisemmin ilman diplomeja kuin siirtolaistaustaisten kouluttamattomien. Taustalla oletettiin olevan monien siirtolaisvanhempien nollamahdollisuudet omassa kotimaassaan ja siten halu integroida lapsensa yhteiskuntaan.

Totuus siis on tuolla... jossain, sanoisin.

[Kuvat: Rob Schenk, CC by-sa ja Whiskeygonebad, CC by-nc-sa.]

  • airelle
    Kommentti Lähettäjä: airelle
    12/01/2010 @ 18:51

    minulla onkin ihan omakohtaista kokemusta tämän maan koululaitoksesta (sinulla ei taida vielä olla omia lapsia, Stazzy!) ja sen nurinkurisuudesta. koulu on niin kankea, ettei pysty ottamaan huomioon sen enempää vähemmän kuin enemmän lahjakkaita lapsia, eikä myöskään erityislahjakkuudella mutta huonolla kouluinnolla varustettuja kakaroita. siis koulussa menestyvät vain keskiverto-oppilaat. ja sama kankeus jatkuu yliopistossa, jos menee vuosi jostain syystä pipariksi, menee kaikki uusiksi, ei puhettakaan kurssimuotoisesta oppimisesta tai kirjatenteistä. kaikki tapahtuu open silmien alla ja kuten sanoit, luennot ovat yleensä sanelua. en voi sanoa, että suosittelisin ranskalaista koulua kenellekään ja asia on ajankohtainen, koska tyttäreni ystävistä jotkut harkitsevat opiskelua Ranskassa.

  • Villasukka
    Kommentti Lähettäjä: Villasukka
    12/01/2010 @ 19:21

    Eipä sitä opetusharjoittelua Suomessakaan niin kauheasti ole. Aikoinaan 92-93 omana norssivuotenani mulla oli 16 tuntia opetusharjoittelua pääaineessa ja 6 sivuaineessa. Lisäksi kolmen viikon kenttäharjoittelu, jota ainakin yritettiin lopettaa vuotta myöhemmin. Nykyisestä systeemistä en tiedä.

  • sari
    Kommentti Lähettäjä: sari
    13/01/2010 @ 02:03

    taalla yksi opettaja-naapuri jutteli illallispoydassa miten heilla oli toissa mietitty saastotoimia joilla opettajien paikat voitaisiin pelastaa. hienoin ihan vakavalla naamalla siina poydassa toistettu ehdotus oli etta jokaista koulupaiovaa voisi pidentaan 7 minuuttia, jolla lyhennettaisiin kouluvuotta 2 viikkoa ja siis saastettaisiin bussimaksuissa. en muista itkinko vai nauroinko.

    mun sisko valmistui juuri suomessa opettajaksi, ja silla oli viimeinen lukukausi (vai olisko ollut koko vuosi?) taysipaivaista tyoharjoittelua.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/01/2010 @ 11:46

    Airelle,
    en muistanutkaan tosiaankaan mainita tuosta “koko vuosi menee uusiksi” systeemistä. Poikkis jossain vaiheessa uusinut yliopistovuotensa, kun yksi (1) kurssi jäi alle hyväksytyn keskiarvon. Jee.

    Villasukka,
    Se on tosiaan tainnut lisäântyä ihan reippaasti, mun aikaiset yliopistokaverit ainakin mun mielestä on enemmän harjoitelleet. Ja noh, vähäkin parempi kuin ei mitâän.

    Sari,
    Tuo on just tuota, että säätetään vähentämällä nitojan niittien käyttöä…

  • Katja
    Kommentti Lähettäjä: Katja
    13/01/2010 @ 12:02

    Mulla on sillä lailla luottavainen mieli, että kun tyttö on aloittanut koulun lukutaitoisena niin tuskin se sitä oppivelvollisuuden aikana unohtaa :) Italialaisesta koulusta sanotaan että esi- ja alaluokkien opetus olisi kovinkin hyvää laatua kansainvälisesti, ja ongelmat alkavat keskikoulusta jossa eivät kuulemma opi mitään. Eivätkä ainakaan mitään käytännöllistä, herramunjee, köksähän on ihan fasisminaikainen oppiaine. Sitten ladellaan muistista Dantea ja Petrarcaa, ja mietitään onko tukka hyvin ja näkyvätkö stringit varmasti luokan perälle saakka…

    Mutta tottakai, kyllä kotitausta vaikuttaa koulumenestykseen ja -motivaatioon. Ja se, onko luettu kirjoja jo pienenä, vai onko kirja ihan tuntematon kapistus kotona jossa katsotaan varieteeta, tosi-TV:tä ja välissä gossip-painotteisia uutisia.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    14/01/2010 @ 16:02

    Köksä.. tai käsityöt olisivat täälläkin vallan oivallisia oppiaineita. Saattaisivat jopa vähän perammin kiinnostaa niitä, joita Camus ei kiinnosta.

  • Kommentti Lähettäjä:
    14/01/2010 @ 16:14

    Ihan toista asiaa. Kirjauduin laukussa leipää ja piimää vain sivulle mutta en ole vieläkään saanut vahvistusta, kiitos.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    15/01/2010 @ 11:43

    Sori, olen ollut sivussa foorumeista pari-kolme päivää.

  • Pupuce
    Kommentti Lähettäjä: Pupuce
    15/01/2010 @ 12:46

    Näin opettajia työkseen kouluttavan tyttärenä puolustan suomalaista opettajankoulutusta siinä, että suomalaiset opettajat ovat maistereita. Heillä on siis todella korkea koulutus ja erinomaiset tiedot verrattuna ranskalaisiin kollegoihinsa, jotka eivät esim. perehdy tarpeeksi tai ollenkaan erityisopetukseen. Miulla on opettajaystäviä sekä Suomessa että Ranskassa ja täytyy sanoa, että olen usein suorastaan kauhistunut näiden ranskalaisten opettajien huonosta yleissivistyksen ja oikeinkirjoituksen tasosta. Lapsiahan miulla ei vielä ole, mutta tulevaisuudessa jos niitä on, niin kyllä epäilyttää laittaa niitä kouluun täällä.


  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    18/01/2010 @ 16:27

    Mâ olen miettinyt vähän samaa, että missähän sitä sitten joskus uskaltaa lapsensa kouluun laittaa.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!