"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Tää on niin tätä. Päivässä pitää käydä suihkussa kolmesti, etenkin jos vahingossakaan erehtyy tekemään mitään fyysistä. Esim. ylittämään kadun. Mutta en valita vaikka valitankin, meillä on sentään se merituuli.

Töissä on ilmastointi... osastoilla ja parempien ihmisten kokoushuoneessa. Toimistoapinat saavat rauhassa hajota kuumuuteen ja selvitä avonaisilla ikkunoilla ja tuulettimilla. Ainakin ne, joilla on ikkunoita joita avata.

Joka tapauksessa, eilinen oli ihan tapaus. Laajentavat sairaalaa, joten laajennuksen peruskiven asettelua varten paikalle kutsuttiin Monsieur Ministeri-Kaupunginjohtaja, ja kasa muita silmäätekeviä, jotka oikeuttivat viiden viikon valmistelut, noin 15 poliisia, puolenkymmentä turvamiestä ja rivien välistä tehdyn kehotuksen pukeutua kuin ihmiset. Minä siis loistin tanssiaismekossani kuin vihreänharmaa väriläiskä, muuten päivän väri tuntui olevan kokovalkoinen tai kokomusta. Miesparat, puvuissaan.

En nähnyt ensimmäistä kiveä, hoidin erästä pientä viimetingan asiaa. Sen jälkeisistä katoksen alla pidetyistä, maailmaasyleilevistä puheista kuuntelin kolmasosan, otin muutaman kuvan kännykkäni huippulaadukkaalla kameralla ja sitten kyllästyin. Palasin tekemään töitä. Puheiden loputtua siirryin muiden vanavedessä juomaan lasillisen rosé-viiniä ja syömään jonkin hassun ruokapalan... ja sitten pidin lounastunnin.

Älkää huoliko, kyllä sitä iltapäivällä ehti duunia tehdä ihan kyllästymiseen saakka.

Joku televisiointiryhmäkin oli ilmaantunut paikalle, ja video oli jo pari tuntia myöhemmin kaupungin nettisivuilla. Oppiipahan tyhmempikin, miten saa julkisuutta: kutsumalla ministerin juomaan shampanjaa.