"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Asuntoamme vastapäätä, kadun toisella puolella, on parturi-kampaamosalonki.

Kuten jokaisessa pitäjässä, tässäkin pikkukaupungin keskustassa moisia on puolentusinaa. Tämä meitä vastassa oleva tuntuu olevan ihan oivaa bisnestä, kaikilla kahdella kampaajalla on koko ajan asiakkaita.

Koska kampaamoliikkeen ikkuna on juuri sopivasti kerrosta alempana, meiltä näkee sinne suoraan sisään, ja olenkin vähitellen ymmärtämässä miksi mummut aina istuvat pitsiverhojen takana seuraamassa kaikkien kadulla kulkevien elämää. Sehän on vallan mielenkiintoista. Kuka tulee ja lähtee minkäkinnäköisenä, missä vaiheessa kampaajamatamit aloittavat imuroinnin, millainen mahtaa olla tämän päivän viimeinen asiaskas.

Minun paikkani ruokapöydän ääressä on erinomainen raportointiin. Samalla kun raportoi kahden keittolusikallisen välissä kampaajamatamien touhuja, voi myös raportoida saman kerrostalon asukkaiden tulemisia ja menemisiä:
- Kah, ei ole helppoa selvitä jättikäsilaukun, sateenvarjon ja kävelysauvan kanssa yhtaikaa.
- Rivieran rouvilla mahtaa olla kylmä plus kahdeksassa... sitä paitsi tuo kaulassa roikkuva kettu näyttää ikävän aidolta.
- Ostitta sitten olohuoneen pöydän. Ruman pöydän. Olisitta ny'ees ostaneet sievän, eikä susirumaa.

Tätä kirjoittaessa kampaajamatamien kanssa keskustelee nuorimies, joka on taktisesti jättänyt avoautonsa keskelle yksisuuntaista katuamme. Katsotaan milloin kuuluu ensimmäinen torvenvingahdus...

Ulkosavolaisesta tulee isona tarkkanäköinen pitsiverhomummu. Pitäähän sitä olla suunnitelmia tulevaisuudellekin.

[Kuvituksena mihinkään liittymättömiä satunnaisotoksia Nizzasta.]

PS: Jos joku kaipaa aitoa French Touchia ja ranskalaista tyylikkyyttä, käykää Sannan luona ihastelemassa. Utterly Boring Finn vs. French Personal Style.