Principauté

Rankka työ, rankat huvit. Tuntematon bloggaaja viettää viikonloppunsa yleensä bloginsa nimelle uskollisesti, nukkuen.

Tänä viikonloppun olimme kuitenkin vallan aktiivisia, ja vietimme päivänvalon ajan ihan ulkosalla. Lauantaina käyden visiteeraamassa kahta asuntoa, joista kumpikaan ei oikein iskenyt (mmmitä ihmeen putkakeittiöitä ja komeroon rakennettuja vessoja??) ja etsien patjoja. Varsinkin jälkimmäinen osoittautui vallan vaikeaksi. Herranjesta miten kalliita kunnolliset patjat ovat! Pitää varmaan kääntyä ruotsalaisen ystävämme puoleen.

Ohimennen katsastimme myös Nizzassa olleet antiikkimarkkinat:

Sunnuntaina suuntasimme itään päin, paikaten paikallistietämyksessämme ammottaneen karmean aukon nimeltä Monaco. Ilma oli harmaa, mutta sentään viileä ja tuulinen, oiva keli retkeilylle siis.

Aluksi muutama knoppitieto: Monacon ruhtinaskunta, Principauté de Monaco, sijaitsee kallion juurella, Ranskan ja Välimeren välisellä noin kahden neliökilometrin kokoisella läntillä. Vertauskohtana sanottakoon, että joku Tampereen keskusta taitaa olla reippaasti suurempi. Koska kyseiselle läntille on mahdutettu suunnilleen 29 000 asukasta ja iso kasa ylellisiä hotellihuoneita sekä muutamia toimistoja, suurin osa maasta on hämmentävän tiukkaan rakennettua.

29 000:sta asukkaasta vain noin 6000 on kansallisuudeltaan monacolaisia, monaguesque. Maassa myös käydään paljon töissä Ranskan puolelta, hyvien palkkojen toivossa. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa: tuskaiset ruuhkat moottoritiellä. Normaali, hyvätuloinenkaan palkansaaja ei nimittäin voi kuvitella asuvansa Monacon rajojen sisäpuolella, siihen tarvitaan jo ihan rikkautta. (Pikavilkaisulla totesin, että 60 neliön vuokrakolmio irtoaa halvimmillaan 1945 eurolla kuussa ja sadasta neilöstä joutuu maksamaan alkaen kolme tonnia.)

Satamassa on useampikin luksusjahti, muutama jopa sen kokoinen, että niitä katselemaan tottunutkin hämmästeli hiukan. Komioista purjeveneistä puhumattakaan. Sivumennen sanoen, hassua miten noihinkin jahteihin on tässä kuukausien aikana tottunut, enää ei silmä tökkää kuin ihan erikoisimpiin tapauksiin. (Me tosiaan asumme ihan kivenheiton päässä yhdestä näistä rannikon luksusjahtisatamista.)

Rajanylityksen jälkeen oikeastaan aika harva asia muuttuu: kieli säilyy samana, opastekyltit muistuttavat Ranskan puolella olevia, raha ei ole sen kummempi ja juna-asemakin on yksi SNCF:n sellaisista. Mutta noh, korkeutta ja tiiviyttä riittää, Ferrareja ja Porscheja voi bongata tavanomaisempien Audien seasta, parkkihallien lattiat on marmoroitu... ja tammikuisena sunnuntai-iltapäivänä on kummallisen hiljaista. Liikenteessä on vain nuoriapareja lastenrattaiden kanssa ja muutama hortoileva turisti.

Retken alkuvaiheessa käyskennellessä koin muuten erikoisen déjà-vu:n. Käännyimme yhdestä kulmasta satamaan päin, ja tajusin katselevani sitä samaa tunnelia, mihin Formula1 -autot aina sukeltavat Monacon Grand Prix:n aikaan. Tiedättehän, se kapea tunneli oikealle kääntyvän mutkan jälkeen. Erikoista millaisia kuvia sitä painuu mieleen muistiin. Vuosiin en ole kyseistä kilpaa katsellut. En muuten uskaltaisi ajaa moisessa ihan niin kovaa.

Kun satamasta kiipeää vähän kukkulan rinnettä ylös, päätyy vanhojen kivien juurelle. Kivet muodostavat jäänteet linnoituksesta, jota ryhdyttiin kasamaan vuonna 1215 ja jonka paikalla nykyään on prinssin linna. Vierellään hömelöistä turisteista huolimatta ihmeen vakavia vartiomiehiä. Monaco on siis suomeksi ruhtinaskunta, kuvaavampi ilmaisu lienisi prinssikunta. Hallitsija kun ei ole kuningas vaan prinssi. Tällä hetkellä nimeltään Albert II. Ranskankielisestä wikipediasta käy ilmi, rivien välistä vihjaillen, että le prince étant célibataire et sans enfant légitime, eli prinssi on naimaton ja ilman tunnustettua lasta, joten kruununperijätär on sisko Caroline.

(Kerrottakoon niille jotka eivät kaikin puolin ole Euroopan kruunupäiden historiasta perillä, että tämän sukupolven prinssi ja prinsessat ovat vuonna 2005 kuolleen Rainier III:n ja prinsessa Gracen jälkeläisiä. Hitchcockin filmeistä kuuluisuuteen ponnahtanut Grace Kelly sanoi prinssilleen tahdon Monacon katedraalissa vuonna 1965, ja monien suruksi herkesi hengittämästä vuoden 1982 traagillisessa auto-onnettomuudessa. Salaliittoteoriat väittävät, että auton ratissa olisi äidin sijaan ollut sisarussarjan nuorin, Stéphanie, joka onnettomuudesta selvisi hengissä.)

Monacon vanha kaupunki muuten on paljon sievempi kuin uudemmat, ahtaasti rakennetut osat. Eivätkä kahvilatkaan niin ryöstöhintaisia ole kuin satunnainen patikoija etukäteen pelkäsi.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä Villefranche-sur-Mer:ssa. Nizzan ja Monacon välimaastossa sijaitseva pieni rannikkokaupunki on kuuluisa satamastaan ja vanhasta linnoituksestaan, sekä pimeän tullen vallan kuvauksellisesta rantaviivastaan. Se myös, naapurikuntineen, toimii sopivana sijana kasalle ylellisiä huviloita, joiden omistajista muutamia ei juuri tarvitse esitellä: Bono, Tina Turner, Elton John...



  • Sanna
    Kommentti Lähettäjä: Sanna
    18/01/2010 @ 16:06

    On kyllä taas niin hengästyttäviä kuvia, että… Veneet vähän eri kaliiperia kuin meidän entinen 12-metrinen Sanna Ilona (entinen hinaaja siis) Tulipa sitäkin nyt äkisti ikävä :)

  • Zapiska
    Kommentti Lähettäjä: Zapiska
    18/01/2010 @ 16:16

    Pienillä eläimillä on näköjään melkoisesti rönttiä työntyä äveriääseen ympäristöön. Ihka viimeisen kuvan tunnelma monin tavoin viehättävä. Mukava matkakertomus.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    18/01/2010 @ 16:28

    Sanna Ilona :) Lol. Aika mainio nimi paatille.

  • sirokko
    Kommentti Lähettäjä: sirokko
    18/01/2010 @ 17:06

    Juh, tämä oli mukava matkakertomus ja kuvistakin näki melkein kaiken, vähän ahtaan paikan kammo iskee jo viimeisessä kuvassa.

  • ~sl
    Kommentti Lähettäjä: ~sl
    18/01/2010 @ 18:15

    Ihanat paikat, tahtoo takas!:)

  • giz
    Kommentti Lähettäjä: giz
    19/01/2010 @ 19:35

    Kiva postaus principautésta! Lohdullista tietää, ettei Rivierallakaan aina aurinko paista, mutta oli sää mikä tahansa, niin kyllä siellä aina nähtävää riittää ja mielellään paikkoja koluaa.. Mä haluan aina kun vaan mahdollista pelaamaan Monte Carlon C*sinolle pokeria ;) No ihan vaan siinä aulan pelikonesalissa, mutta kuitenkin. On siinäkin oma hohtonsa, ja viimeksi ‘pelinhoitaja’ ojensi valkeine silkkihansikkaineen peräti 5 euron voiton puhtaana käteen :D Niitä varmaan huvittaa, kun turistit tulevat pelailemaan pikkupanoksilla.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    20/01/2010 @ 08:33

    Mä en varmaan edes uskaltaisi sisälle kasinoon, heittäisivät ulos heti kun luulisivat kerjäläiseksi ;)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!