Puuttuvaa huumoria

Vähän kaikkea -blogissa kirjoitettiin taannoin Tuulen viemää -leffasta. Tunnustan, etten ole nähnyt elokuvaa kokonaan, vieläkään. Olen yrittänyt pariin otteeseen, viimeisimmän kerran joskus au pair -aikoina, eli, noh melkein kymmenen vuotta sitten. Kyllästyin puolessavälissä.

Osasyynä kyllästymiseen saattoi olla se, että kyseessä oli vanha ranskaksi dubattu vhs-nauha. Ei ehkä ihan hurmaavinta Clark Gablea...

Mutta minullakin on fetissi-pakkaamisenvälttelyelokuvani. Tai siis elokuva, joka (punaviinin ohella) toimii hoitona melkein mihin tahansa huoleen. Ja huolettomuuteenkin, pitäähän hyviä leffoja katsella myös hyvällä mielellä.

Elokuva, tai siis minisarja on BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo.
Kuusi osaa, viisi ja puoli tuntia pukudraamaa parhaasta päästä. Suorastaan hämmentävän uskollisesti siirretty kirjan sivuilta televisioon. Olen nähnyt sarjan niin monesti, että osaan jo käytännössä repliikit ulkoa. Viime kerralla pakotin tuon ranskalaisenkin seurakseni, kun käsillä oli sopivalla kielellä tekstitetty dvd.

Ylpeys ja ennakkoluulo on niitä asioita, joissa usein törmää kulttuurieroihin suomalaisten ja ranskalaisten välillä. Täällä aniharva on nähnyt sarjaa, tai edes lukenut kirjaa, ja jos onkin, niin sitten ranskaksi dubattuna. Muutenkin Jane Austen -aiheiset viittaukset menevät harakoille.

Ranskassa ei ylipäätään harrasteta brittihuumoria sitten ollenkaan. Ainoa poikkeus säännöstä lienee Absolutely fabulous. Little Britainin stereotypiahomo on täysin tuntematon, enkä voisi kuvitellakaan vastaavani puhelimeen "Bucket residence, lady of the house speaking..." Niin, Hyacinth. Miten pärjää kansakunta joka ei ole tutustunut Hyachintheen? Muutama hassu sentään on kuullut puhuttavan Monty Pythonista.

Brittihuumorin puutetta maassa en osaa kunnolla selittää.
Ehkä syy on siinä, ettei kyseinen huumori vain uppoa ranskalaisiin. Huumorintajussa olisi siis eroja Kanaalin toisen puolen asukkaisiin (ei sillä, eivät nämä osaa arvostaa vahvoja oluitakaan). Tai ehkäpä dubbausvelvoite on hankala kun brittihuumoria aletaan kääntämään. Tunnelma ei vain käänny. Jos jollakulla on parempi teoria, arvauksia otetaan vastaan.

Onneksi ranskalaisillakin on vielä toivoa. Le Grand Ordre de la Serviette, Pyyheliinan veljeskunta, on ottanut asiakseen edistaa brittihuumorin mantereenvaltausta. Jäämme odottamaan tuloksia tv-vastaanottimiemme ääreen.

  • Salla
    Kommentti Lähettäjä: Salla
    20/09/2010 @ 11:47

    Oijoi, Mr. Darcyn pulahduskohtaus <3 ;)

    Sain T:n muuten katsomaan Tuulen viemää pari kuukautta sitten. Kun tuli se DVD:llekin ystävällisesti merkitty “väliaika", T. venytteli ja totesi “Eihän tää nyt niin pitkä ollutkaan kuin mitä kaikki puhuu". Leffan toinen puolikas tuli karuna yllätyksenä.

  • Kommentti Lähettäjä:
    20/09/2010 @ 12:26

    Tuulen viemää on mahtava elokuva. Suosittelen ehdottomasti istumaan sen kokonaan läpi.

    Minulle tuli Ranskassa myös pienenä kulttuurishokkina tuo brittiläisen television tuntemattomuus. Itse kun olen kasvanut brittiläisten sarjojen (Kyllä Jeeves hoitaa, Hercule Poirot, Maanalainen armeija iskee jälleen, Rimakauhua ja rakkautta) parissa ja rakastan kuivakkaa ja piikikästä brittihuumoria, niin en oikeasti voinut ymmärtää että ranskalaiset eivät tienneet siitä mitään. Ranskalainen huumori ja sikäläiset komediasarjat taas eivät oikein uppoa minuun ollenkaan.

    Tällaisia hassuja juttuja nuo ovat, nuo kulttuurierot!

  • tarhapöllö
    Kommentti Lähettäjä: tarhapöllö
    20/09/2010 @ 14:11

    Jane Austen -filmatisoinnit iskevät muutenkin, mutta BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo on kyllä yksi parhaista. Tosin mulla on joku outo fetissi Ang Leen ohjaamaan Järki ja tunteet -elokuvaan (tai no, ehkä lähinnä Alan Rickmaniin ;D), joten se on ikuinen suosikkini.

    Mä olen hirveän nirso komedian suhteen, mutta tietynlainen brittihuumori uppoaa muhun ihan täysillä. Tuntuisi varmaan aika hassulta asua sellaisessa maassa, jossa ei tunneta ollenkaan kyseistä huumoria. Toisaalta en ole pahemmin tutustunut ranskalaiseen huumoriin, joten en osaa sanoa, mitä mieltä olisin siitä.

  • Johanna
    Kommentti Lähettäjä: Johanna
    20/09/2010 @ 14:40

    Me katsottiin toi minisarja joskus aidinkielen tunneilla lukiossa ja sain Englantiin muuttaessani ystavaltani sen myos DVDlla. Lisaksi tuolta DVDlta loytyi myos minisarja Lost in Austen. Ihan hauska sekin :)

  • Sanna
    Kommentti Lähettäjä: Sanna
    20/09/2010 @ 15:41

    Montakohan kertaa tästäkin on tullu illanvietoissa puhuttua… Saan ihan yksin hypettää Black Adderiä tai Little Britainia, kukaan ei oo kuullukkaan moisista :( Mutta jos Tuulen viemään ei nappaa niin anna olla, ite olin ihan täpinöissäni, kun tuossa pari kuukautta sitten tv-kaistalta sen yksin katsoin siis ekaa kertaa <3 Ja tuo Y&P on niin klassikko, jopa meijän isä tykkää :)

  • airelle
    Kommentti Lähettäjä: airelle
    20/09/2010 @ 18:30

    pakko tulla heti lukemaan postisi kun feissarissa näin iiiihanan mer darcyn kuvan. ehdottomasti paras sarja ever ja paljon parempi kuin se filmi ja ylipäätään austen on mun suosikkikirjailijoita. mutta mun suosikkiromaanini on persuasion.
    kaikki suomalaiset on kai kasvanut brittisarjojen kanssa, meillä mielestäni (mä en siis ole muutamaan vuoteen enää nähnyt telkkaa suomessa, meillä ei enää ole sellaista siellä) on brittisarjoja paljon enemmän nähtävissä kuin täällä. miksi? voi kun tietäisin. huumorista voin sanoa mielipiteenäni, että siinä missä britti nauraa itselleen, ranskalainen nauraa toisille, siinä se pohjimmainen ero niiden huumorien välillä. henk koht olen anglofiili, kuten jo joskus olen sanonut, enkä itse asiassa pysty selittämään, miten päädyin ranskaan eikä britanniaan. ja täällä lisäksi on niin kivasti eristyksissä brittikulttuurista ja niitäkin sarjoja joita telkkarissa näkisi ei kehtaa katsella kun ne on ranskaksi dubattuja. huonosti, yleensä. amerikkalaisten sarjojen katselu dubattuna ei niin häiritse, kun sikäläinen aksentti inhottaa mua, mutta sikäläiset sarjat on niin paljon tylsempiä ja mielenkiinnottomampia kuin brittisarjat.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    20/09/2010 @ 19:14

    Hyvä että joku muukin on huomannut itseäni askarruttaneen vian maailmassa. Minä korjaan sitä omalta osaltani, tutustuttamalla tuota yhtä mm. Hyachinteen. Ehkä sen Tuulen viemänkin aika tulee.. joskus.

    Johanna,
    Se Lost in Austen oli ihan kelpo viihdettä, kun vain sulki silmät kiljoonalta epäloogisuudelta, ja nautti siitä romanttisena hömppänä.

  • Stello
    Kommentti Lähettäjä: Stello
    20/09/2010 @ 23:26

    Ei kai kukaan ranskalainen voi ihan periaatteessa pitaa _britti_huumorista.. =) (Esim. D sai aikoinaan Ranskassa asuessaan erittain toykeaa kohtelua tai ei kohtelua ollenkaan, kunnes selvisi ettei han olekaan britti, vaan irlantilainen - “Ai Irlannista! No SITTEN..”)

    Katsoin vuosia sitten Tuulen viemaa -elokuvan ihan sen takia, etta voin sanoa katsoneeni. Jouduin kylla pakottamaan itseni, kun se oli niin puuduttavan tylsa, eika tuntunut loppuvan ikina.. En aio ikina katsoa sita turhaketta uudelleen.

  • Pupuce
    Kommentti Lähettäjä: Pupuce
    21/09/2010 @ 08:53

    Ranskalaisten huumori on muutenkin aika kuivakkaa…Ja se on totta, että itelleen ne ei osaa nauraa ja ottavat jotkut heitot kyllä niin kirjaimellisesti ja vakavasti, että ihan itkettää…Oma mies on onneks aika suomalaistyyppinen huumorintajunsa puolesta ja siinä varmaan yksi syy, miksi elämme onnellisina yhdessä. :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    21/09/2010 @ 18:49

    Mä olen aina toisinaan miettinyt, että olenko se minä joka ei osaa vai muut jotka eivät ymmärrä.
    Varmaan vähän molempia.

    Harmi sinänsä, sillä Ranskahan on tuottanut muutamia erinomaisia satiirikirjoittajia, vaikkapa Molièren noin esimerkkinä mainitakseni.

  • Mari
    Kommentti Lähettäjä: Mari
    21/09/2010 @ 21:36

    Mä oon kyllä nähnyt Tuulen viemää leffan jokusen kerran, kun sitä aina äidin kanssa katsottiin yhdessä talvisin, mutta ylpeys ja ennakkoluulo leffaa en oo ikinä nähnyt… Enkä tuota minisarja versiotakaan siis. Ja oikeastaan en ole koskaan seurannut mitään brittisarjojakaan… Onkohan mulla sivistyksessä aukko :D?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    21/09/2010 @ 21:38

    On. Ihan selkeästi ;D
    Mutjoo, kannattaa vilkaista tuo minisarja jos osuu dvd-boksi kohdalle.

  • Rhia
    Kommentti Lähettäjä: Rhia
    22/09/2010 @ 06:10

    Joo, Ylpeys ja Ennakkoluulo on tullut nähtyä moneen kertaan, samoin kuin monet muut Jane Austen-filmatisoinnit. Äitini suorastaan rakastaa niitä, taitaa sillä olla sekä Y&E:stä että Järki ja tunteet-leffasta peräti pari kolme erilaista versiota dvd:llä.
    Jännä juttu tuo huumorin erilaisuus. Kun on tuo englantilainen mies niin on tullut tutustuttua britti-huumoriin vähän perinpohjaisemmin kuin suomalaiset keskimäärin, mutta kyllä se Jeeves, Hercule Poirot, Miss Marple ja Hyasinth on minutkin kasvattanut. Ja kaikki 70-luvun lapset varmasti muistavat myöskin Benny Hillin. Muita hyviä mm. Vicar of Dibley (Rouva Kirkkoherra), scifi-parodia Rew Dwarf & The Young ones (Älypäät) sekä Carry On-elokuvat (sieltä kuuskyt-seitkööt-luvuilta). Englantilaiset sarjat ja elokuvat ja luontodokkarit ovat perinteisesti olleet laadukkaita joka osaltaan vaikuttanut siihen että Suomessa niitä on paljon esitetty, mutta lisänä tietysti tuo ainainen Englannin ja Ranskan “vihollisuus", kai se on vähän sama juttu kuin Suomella ja Ruotsilla. Ei tuo minunkaan mies pidä Ranskasta ja ranskalaisista (mitään järkevää syytä siihen ei ole ilmennyt).

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!