Ranskan kummallisuuksia, osa 2 : sidontahärpäke

Otsikko ei viittaa mihinkää sadomasokistiseen puuhaan (paitsi, jos sivuja on tarpeeksi, niin vapaaehtoinen sitoja on kyllä masokisti, mutta niinjoo...), vaan ihan joka toimistosta löytyvään apulaitteeseen.

Saattaa tietysti olla, että näitä kierresidontahärpäkkeitä löytyy Suomestakin vähän joka paikasta, missä tapauksessa minä olen kellarissa kasvanut, mutta minä törmäsin moiseen laitteeseen ensimmäisen kerran vasta Ranskaan tultuani. Kaikenlaiset opettajille palautettavat, paria sivua pidemmät esitelmät ja muuta kirjalliset työt piti sitoa. Suomessa kelpasi sentâän yleensä ihan niitti kulmassa. Tai oikeammin ne piti sidotuttaa, ensimmäisssä opinahjossani kun ei vapaassa käytössä masiinaa ollut. Piti siis hiippailla nurkan kopiopalveluun, ja pyytää arabisetää tekemään työ. Toisessa oppilaitoksessa olimme etuoikeutettuja, ja tietokoneiden ja kahvinkeittimen lisäksi luokkahuoneestamme löytyi sidontahärpäke. Käsikäyttöinen toki, vähän semmoinen kuin tuossa alla olevassa kuvassa.

Laitteessa, joka ranskaksi tottelee nimeä perfolieuse tai tuttavallisemmin machine à relier, sidontamasiina, on jossakin kohti aukko, johon tökätään paperinippu. Sitten painetaan kahvaa (tai sähkökäyttöisissä nappia) ja laite tekee nätin rivin reikiä. Sen jälkeen otetaan sopivaan käteen muovinen pyöreä kampa, joka avataan laitteen avulla, pujotetaan rei'itetyt sivut kampaan ja lisätään kansimuovi (piirtoheitinkalvo) ja takakansipahvi. Viimeisessä vaiheessa kolmas käsi olisi hyödyksi.

Töissä pienen ulkosavolaisassistentin toimiin kuuluu satunnaisesti myös nivaskojen sitominen. Homma on ihan ok, jos sidottavaa on yksi pumaska. Siinä vaiheessa kun pitää sitoa jotakin kolmessakymmenessä kappaleessa, homma alkaa käydä hermoille. Perfolieuse on nimittäin johdon sihteerikköjen työhuoneessa. Se on sähkökäyttöinen, eli jokaista paperinivaskaa rei'itettäessä päästää julmetun trrrrr, trrr, tititi, trr, TRRRRR -äänen. Ja kun kerralla voi rei'ittää noin 25 sivua, matematiikantaitoiset voivat laskea, kuinka monta kertaa rätinä kuuluu kun sidotaan 30 kappaletta satasivuisia dossiereja..? Hommaa hidastaa entisestään se, että samassa tilassa on kolme ihmistä, jotka puhuvat paljon puhelimeen, ja masiinaa ei voi melun takia oikein käyttää samaan aikaan... Lisäksi, laitteen ergonomia on mielenkiintoista: rei'itettävän nivaskan pystyssäpitämistä varten tarvitsisi kaksi kättä, mutta sitten pitäisi painaa nappiakin. Sama toistuu muovikamman kanssa, se kun ei pysy auki itsestään (tai sit mä en vaan osaa)...

*huokaus*
Mutta onpahan ainakin nätisti sidottuja oppaita, joita kukaan ei kuitenkaan koskaan lue.

PS: Löysinpäs! Se on näköjään suomeksi "kampasidontalaite". Oppia ikä kaikki.
PPS: Ensimmäinen osa Ranskan kummallisuuksia löytyy *täältä*.

  • Mikri
    Kommentti Lähettäjä: Mikri
    21/01/2010 @ 19:20

    Heti lähti adrenaliini virtaamaan kun näin laitteen kuvan. Sarjassamme “ei niin miellyttävät opiskelumuistot". Jokunen pruju tuli vastaavalla laitteella sidottua omaan käyttöön yliopistoaikana Hervannassa eli tiedän miten hermoja raastavaa se osaa olla. Toivottavasti et kovin usein joudu moista hommaa tekemään.

  • Luuseri Luzernista
    Kommentti Lähettäjä: Luuseri Luzernista
    21/01/2010 @ 19:35

    Mulle ihan uusi laite, vaikka olen toki tuolla lailla sidottuja vihkosia nähnyt.

  • Katja
    Kommentti Lähettäjä: Katja
    21/01/2010 @ 20:03

    Juu, kyllä sä tyttö olet monelta säästynyt. Tai olit ;)

  • Maija
    Kommentti Lähettäjä: Maija
    21/01/2010 @ 20:19

    Kappas, tänne asti saa eksyä että löytää ns. oman koulun kasvatin. Aivan kuten Mikri, itsekin olen Herwoodissa prujukoneella prujuja prujaillut eli kampasitonut ihan riittävästi! Nykyään onneksi ei ole pakko, kun suurin osa materiaalista kulkee koneella pdf-tiedostoissa.

  • ruu
    Kommentti Lähettäjä: ruu
    22/01/2010 @ 05:54

    Juu, inhoan tätä laitetta. Onnistun aina jotenkin tekemään reiät väärin ja sitten “kampa” takertuu joka paikkaan…

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    22/01/2010 @ 08:52

    Ok, mä en sitten ole ainoa, joka tekee jotain aina väärin eikä omista kolmatta kättä. Herwoodilaiset “etuoikeutettuja", ei meillä vaan Jykylässä tuommoista ollut :p

  • Kommentti Lähettäjä:
    01/02/2010 @ 22:43

    Hehee… Meillä oli lukiossa kampasidontalaite käytössä, muttei kyllä yhtä kovassa kuin dommarilaisessa yliopistossani. Niitti kulmassa oli suorastaan pöyristyttävää, kaikki piti olla kammalla tai spiraalilla! Tosin, nyt asun Suomessa ja olen tekemisissä kampasidontalaitteen kanssa viikottain, joten se siitä. Kyllä niitä täälläkin väsäillään. Meidän firmassa satoja päivittäin (x100 sivua…).

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!