"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Otsikko ei viittaa mihinkää sadomasokistiseen puuhaan (paitsi, jos sivuja on tarpeeksi, niin vapaaehtoinen sitoja on kyllä masokisti, mutta niinjoo...), vaan ihan joka toimistosta löytyvään apulaitteeseen.

Saattaa tietysti olla, että näitä kierresidontahärpäkkeitä löytyy Suomestakin vähän joka paikasta, missä tapauksessa minä olen kellarissa kasvanut, mutta minä törmäsin moiseen laitteeseen ensimmäisen kerran vasta Ranskaan tultuani. Kaikenlaiset opettajille palautettavat, paria sivua pidemmät esitelmät ja muuta kirjalliset työt piti sitoa. Suomessa kelpasi sentâän yleensä ihan niitti kulmassa. Tai oikeammin ne piti sidotuttaa, ensimmäisssä opinahjossani kun ei vapaassa käytössä masiinaa ollut. Piti siis hiippailla nurkan kopiopalveluun, ja pyytää arabisetää tekemään työ. Toisessa oppilaitoksessa olimme etuoikeutettuja, ja tietokoneiden ja kahvinkeittimen lisäksi luokkahuoneestamme löytyi sidontahärpäke. Käsikäyttöinen toki, vähän semmoinen kuin tuossa alla olevassa kuvassa.

Laitteessa, joka ranskaksi tottelee nimeä perfolieuse tai tuttavallisemmin machine à relier, sidontamasiina, on jossakin kohti aukko, johon tökätään paperinippu. Sitten painetaan kahvaa (tai sähkökäyttöisissä nappia) ja laite tekee nätin rivin reikiä. Sen jälkeen otetaan sopivaan käteen muovinen pyöreä kampa, joka avataan laitteen avulla, pujotetaan rei'itetyt sivut kampaan ja lisätään kansimuovi (piirtoheitinkalvo) ja takakansipahvi. Viimeisessä vaiheessa kolmas käsi olisi hyödyksi.

Töissä pienen ulkosavolaisassistentin toimiin kuuluu satunnaisesti myös nivaskojen sitominen. Homma on ihan ok, jos sidottavaa on yksi pumaska. Siinä vaiheessa kun pitää sitoa jotakin kolmessakymmenessä kappaleessa, homma alkaa käydä hermoille. Perfolieuse on nimittäin johdon sihteerikköjen työhuoneessa. Se on sähkökäyttöinen, eli jokaista paperinivaskaa rei'itettäessä päästää julmetun trrrrr, trrr, tititi, trr, TRRRRR -äänen. Ja kun kerralla voi rei'ittää noin 25 sivua, matematiikantaitoiset voivat laskea, kuinka monta kertaa rätinä kuuluu kun sidotaan 30 kappaletta satasivuisia dossiereja..? Hommaa hidastaa entisestään se, että samassa tilassa on kolme ihmistä, jotka puhuvat paljon puhelimeen, ja masiinaa ei voi melun takia oikein käyttää samaan aikaan... Lisäksi, laitteen ergonomia on mielenkiintoista: rei'itettävän nivaskan pystyssäpitämistä varten tarvitsisi kaksi kättä, mutta sitten pitäisi painaa nappiakin. Sama toistuu muovikamman kanssa, se kun ei pysy auki itsestään (tai sit mä en vaan osaa)...

*huokaus*
Mutta onpahan ainakin nätisti sidottuja oppaita, joita kukaan ei kuitenkaan koskaan lue.

PS: Löysinpäs! Se on näköjään suomeksi "kampasidontalaite". Oppia ikä kaikki.
PPS: Ensimmäinen osa Ranskan kummallisuuksia löytyy *täältä*.