"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Tänään, ennen kuin päivä oli edes ehtinyt kunnolla alkaa, törmäsin jo töissä kahteen vallan ihastuttavaan asiaan/asenteeseen:

1) "Se ei oo mun hommia, ei mun tartte tehdä." Joten sitten tekee joku muu, jonka hommia se ei myöskään ole, mutta joka nyt sattuu tarvitsemaan kyseistä laitetta.

2) "Mitä sitä turhaan tuhoamaan arkistoja silloin kun ne voisi tuhota, kyllä sen joku tekee kymmenen vuoden päästä." (Toim.huom: Ulkosavolainen syyskuussa Herran vuonna 2010.)

Sitä ennen sain päin naamaani täkäläisille bussikuskeille niin yleisen "Emmä tiedä, mä oon vaan töissä täällä" -asenteen. Meinasin nimittäin melkein hiiltyä, kun toista päivää peräkkäin myöhästyin töistä sen takia, että ensimmäinen sopiva bussi ei vain koskaan tule, ja toinen tulee myöhässä. Sairaalalle nimittäin pääsee linjuriautolla yhdellä ainoalla linjalla ja niistäkin vain joka toisella, eli 20 minuutin välein.

Bussilakkopäivät ovatkin sitten mielenkiintoisia, pakko neuvotella joku kollega noukkimaan minut jostain kyytiin. Sairaala nimittäin on sen verran metsässä vuoren päällä, että kävelemiseen menisi kotoa pari tuntia, ja pyörällä sinne kiipeää vain se yksi rouva jolla on sähköavusteinen polkupyörä.

Silti en osta autoa, prkl, kun pääsin viimein entisestä eroon.

Kaikesta vinkumisesta huolimatta tänään on hyvä päivä. Illalla nimittäin lennähtää suloisesta Suomesta eräs Neiti-ihminen pitämään ulkosavolaiselle seuraa pitkän viikonlopun ajan. Mitähän koiruuksia sitä keksittäisiin?

[Alkup.kuva: Lisa Padilla, CC BY-NC 2.0]