"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Kun kuusi suomalaisnaista tapaa Etelä-Ranskan sydämessä, viikonlopun teemaksi muodostuu "yllättäen" ruoka. Ja juoma. Molempia oli riittämiin, tosin osittain olimme huonoja bloggaajia, ja muistimme ottaa kuvia vain muutamista. Yleensä kuvissa olisi ollut vain tyhjä lautanen.

Lauantai siis valkeni puoliaurinkoisena, ja Mégane kuljetti minut ja Kriin Aix-en-Provenceen, josta yhytimme valkoisen Punton kukkakuvioinneilla, Airellen, Fifin ja Mikrin.

Tovin ajamisen ja pölyävän pikkutien jälkeen löysimme La Brillane -luomuviinitilan, jonka varsin fiinien tuotteiden maistelun oli meille järjestänyt kyseisten viinien parissa työharjoitteluaan tekevä Ella. Lounas syötiin piknik-malliin, ja kyllähän sillä määrällä ruokaa kuusi naista eli ihan sujuvasti... ainakin teeaikaan saakka. Mustikkapiirakan ohessa oli tarjolla ainakin kaikennäköisiä suolaisempia leivonnaisia, ja tietenkin salmiakkisuklaata.

Fifi maistelee. Taitaa olla vasta ensimmäinen, se keveämpi "naisten viini".

La domaine itse oli myös varsin symppiksen oloinen, viinit oivia ja omistajankin tarina kuin suoraan brittien kirjoittamista "Perin talon ja vaihdoin juristin uran elämään Etelä-Ranskassa" -romaaneista: "After twenty years in investment banking, I decided to try and do something genuinely worthwhile : create and run a vineyard ; making wines that would give pleasure to those who drank them. And, one day in December 2000 I woke up to the realisation that as the proud owner of 10 hectares, I had 40,000 vines to prune."

Matka jatkui iltapäivällä kaupungille vaeltamaan, tutkimaan mm. American Apparelin liikettä (muotibloggaaja esittelee ehkä joku päivä trikoomekkonsa) ja niin... haistelemaan teetä. Ihan ovela keino teehuoneelle tuoda "lista" tarjottimella: kymmenkunta peltipurkkia, joista saa valita haluamansa nuuhkimalla.

Ja koska ruokaviinimiitti ei ole mitään ilman oikeaa illallista, siirryimme teen ja aperon myötä Aixin keskustan oivalliseen pizzeriaan, keskustelemaan kovaan ääneen suomeksi annostemme yli. Kun vaativat vatsat oli täytetty jo toistamiseen, ja oluet nautittu, vei tie unten maille ihan ihmisten aikoihin. Syy oli lähinnä minun (ja Kriin, mutta minähän sen hostellin varasin). Ylellisen huoneemme omistava nuorisomaja ei halunnut päästää sisään huikentelevaisia nuoria enää puolenyön jälkeen, joten kiltteinä tyttöinä olimme paikalla varttia vaille. Huoneesta ei ole kuvaa. Kuvitelkaa asuntolahuone, jossa on kerrossänky (hämmästyttävän mukava sellainen) ja epämääräinen kylppäri, jonka suihku kastelee kaiken ympärillään olevan.

Yö vaihtui aamuksi, ja Ellan kutsusta poikkesimme vielä ennen kotiinpaluuta Marseillessa. Tuo Ranskan suurin satamakaupunki löytyi yllättävän helposti, osasimme suunnistaa metroon ja metrossa... ja Vanhan Sataman kyljen kahviloiden terasseilla miesihmiset joivat aamiaiseksi Pastista. Äärimmäinen Marseille-klisee.

Kiertokävely opetti, että kaupungin Katedraali on koristelultaan hämmentävän itämaisvaikutteinen, ja että Marseillestakin voi saada suuria salaatteja kohtuuhintaan. Ja sitä anisviinaa aperitiiviksi. Ja, että pienissäkin ravintoloissa voi olla vessoja, jotka ovat siistejä, joissa on tuikkukynttilöitä ja simpukkakoristeita, kuumaa vettä, saippuaa ja paperipyyhkeitä. Marseille näytti siis paremman puolensa satunnaisena sunnuntai-iltapäivänä.

Oli niin kivaa, että ryhdyimme haaveilemaan suurellisesti Pariisi-blogimiitistä. Mites olisi, vaikka lokakuussa? Mukaan kaikki suomentaitoiset bloggarit Ranskan kamaralta ja Beneluxista. Laittakaapas paikalliset idea korvan taakse!