"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Kas siinäpä nimi jonka ranskalaiset muistavat vielä pitkään.

Minä asun täällä lintukodossa Välimeren rannalla. Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja koska vietin lähes koko päivän eristyksissä maailmasta, heräsin vasta tänä aamuna uutislähetysten myötä tajuamaan Xynthia-myskyn tuhot Atlantin rannikolla.

Viitisenkymmentä kuollutta, joista puolet yhdessä ja samassa kyläyhteisössä. Tuhannet ihmiset menettivät omaisuutensa ja/tai elinkeinonsa. Kukaan ei ajatellut ennakkoon, että evakuointi saattaisi olla hyvä juttu, vaikka pahimmin tuhoutuneet kylät sijaitsevatkin kaksi metriä meren pinnan alapuolella, Napoleonin aikaisten tulvavallien takana. Arvatkaa kestiväkö vallit... Niin, puolitoista metriä vettä omakotitalossa ei ole kiva tapa herätä aamukolmelta.

Samassa teemassa, käsi ylös kuinka moni tiesi, että Pariisikin on tulvariskialuetta?
Seine tulvi viimeksi kunnolla vuonna 1910, ja kyseisestä tapahtumasta on tarjolla ihan kuviakin. Pessismistisimmät odottavat seuraavaa suurta tulvaa millä hetkellä tahansa, onhan edellistä kulunut nyt maagiset sata vuotta. Crue centenaire on kuitenkin, jostain kuulemani mukaan, hieman huonosti nimetty. Kyseessä ei ole "kerran sadassa vuodessa toistuva tulva", vaan tulva jolla on yksi mahdollisuus sadasta iskeä joka vuosi.

Keskimääräinen pariisilainen ei taida olla kovinkaan hyvin valmistaunut tulvamahdollisuuteen. Tiedän että isoimmilla taidemuseoilla ja arkistoilla on tulvasuunnitelmansa, Pariisin julkista liikennettä hoitava RATP tietää jo valmiiksi mitkä metrotunnelit täytettäisiin vedellä. Mutta kuinka moni kivijalassa asuva tavallinen kansalainen tai pienyrittäjä on tulvan mahdollisuuteen valmistautunut? Mitä tapahtuisi sähkö- ja juomavesiverkostolle? Vuoden 2010 ihminen ja infrastruktuurit lienevät paljon huonommin vesimassoja kestäviä kuin sata vuotta vanhat kumppaninsa.

Xynthia näytti, etteivät 150 vuotta vanhat tulvavallit välttämättä toimi, ja mitä ihmeellisimpiä asioita voi tapahtua. Ei vara venettä kaada, mutta saattaa pitää sen pinnalla.

Habitant au Côte d'azur, j'ai vu un matin de dimanche bien ensoleillé, et j'ai alors réalisé les dégats de la tempète Xynthia seulement ce matin, en ouvrant la télé pour le journal. Dis donc, personne n'a pensé qu'une évacuation pourrait être une bonne chose, même si les endroits les plus sinistrés se situent deux mètres au dessous du niveau de la mer, derrière des digues vieux de 150 ans... Et maintenant, une cinquantaine de morts, milliers des personnes qui ont tout perdu.

D'ailleurs, saviez-vous que Paris est également une zone inondable? Les crues de l'année 1910 sont désormais célèbres. J'ai entendu dire, que la crue centenaire n'est en fait pas un nom vraiment correct. Il ne s'agit pas d'une crue qui peut submerger Paris une fois tous les cent ans, mais plutôt d'une crue qui a une chance sur cent d'arriver chaque an.

Est-ce que la Paris s'est vraiment préparé pour cela? Je ne crois pas. Je sais que les grandes musées et les archives ont leur plans, le RATP sait déjà quels tunnels deu métro seraient inondés. Mais un habitant ou un commerçant moyen ? Les citoyens et les infrastructures du 2010 sont certainement plus vulnérables face à une inondation que ceux il y a cent ans. On ne vit pas bien sans de l'éléctricité ou de l'eau potable.

Xynthia a montré que des catastrophes naturelles les plus surprenants peuvent arriver, le jour au lendemain.