Yölaatikkoa ja muuta kivaa

Jahas, onpahan taas ollut hulinaa.

Viime viikko meni mainiosti töissä.
Huomatkaa ironinen äänensävy sanan "mainiosti" kohdalla.

Oli nimittäin huojumista kuopasta toiseen, ihan suoranaisia virheitä, ja päiviä joina ei ehdi kahvikuppiaan tyhjentämään. Perjantaina satoi, sain 360 euron ennustuksen Méganen jarrujen korjaamista varten (raukka ei päässyt läpi katsastuksesta) ja meinasin litistää kyseisellä ajoneuvolla kissan.

Jarrut toimivat.

Tänään ennätin tyhjentämään kahvikuppini, mutta toinen jäi haaveeksi.

Viikonlopun vietimme Bezièrissa. Se on se sama kaupungintapainen, johon vahingossa eksyimme vuosi sitten uuden vuoden viettoon. Nykyään yksi Nancyn aikojen kavereista asuu siellä, ja menimme siis juhlimaan kyseisen kaverin synttäreitä. 800 kilometriä menopaluuajoa, neljä kimppakyytiläistä. Keilausta jossa olin surkeaakin surkeampi.

Ja toteamus siitä, että minä ihan oikeasti inhoan yökerhoja.

Hei really, halli, jossa 200 ihmistä nykii musiikin tahdissa, jossa ei voi keskustella eikä edes juoda olutta, sillä pikkupullo maksaa 10 euroa. Siihen saakka, kunnes ensimmäiset uskaltautuvat tanssilattialle, ihmiset vain istuvat tuoleilla kuin kanat orrella ja näyttävät tympääntyneiltä, sillä musiikin voimakkuudesta johtuen puhuminen on huutamista... ja se olut maksaa 10 euroa.

Meillä kävi vielä minun näkökulmastani huono tuuri, sillä yölaatikossa johon päädyimme, oli, kuten täällä sanovat, soirée rebeu. Arabi-ilta, tai virallisemmin nuit du Maghreb, maghreb-yö. Mikä sitten tarkoitti, että musiikki oli 80% arabimusiikkia, ja kun minä kuulun siihen epäilyttävään kansanosaan joka ei kyeistä kieltä osaa, biisit menivät melko kovaa ja korkealta ohi. Jos ei ymmärrä sanoituksia, pitäisi yrittää nauttia musiikista, mutta kyseisen musiikkityylin kohdalla se on minulle melkoisen vaikeaa. Illan ainoa musiikillisesti hauska anti oli Bisso na Bisson viimekesäinen kesähitti, käsittämätön mutta ihmeen tarttuva. Muussiksi miksattuna.

Kun siihen vielä lisätään se tosiasia, että olen tullut vanhaksi ja haluaisin mennä nukkumaan yhdeltä yöllä, silloin kun yölaatikkoon vasta lähdetään... Ja en enää osaa hirveästi tanssiakaan, kun omalle reviirille ahtautuvat ihmiset ahdistavat.

Mutta noh, synttärisankari kuului iltamien kohderyhmään, joten hänelle ilta oli varmaan onnistuneempi.

Ensi kerralla kostan ja vien joihinkin suomalaisvaihtareiden suomirock-pileisiin.

Ja kun kerran valitin, etten tykkää arabihenkisestä musiikista, niin laitetaan tähän loppun jonkinlainen arabi'r'n'b-tekele (Méme pas fatigué). Piisi sinänsä on vain kohtuullisen hupaisa, mutta video saa minut joka kerta hymyilemään. Tyypeillä on mahtanut olla tajuttoman hauska päivä tuota kuvatessa ja pelatessa jalista kavereiden kanssa. Musiikkiakaan ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. (Knoppitietona kerrottakoon, että se alussa autossa istuva tyyppi on Ranskan jalkapallomaajoukkueen pelaaja Frank Ribery.)


  • Lottis
    Kommentti Lähettäjä: Lottis
    08/02/2010 @ 21:17

    Olen samaa mieltä, lyhyesti ja ytimekkäästi, ranskalaiset yökerhot ovat rasittavia paikkoja! Viihtyminen niissä on vaikeaa, kun tanssilattialle ei mahdu (esittelemään omia muuveja) ja kuin ei voi tanssia, niin ainoa vaihtoehto on tosiaan seisoskella jossain urkassa. Tuppisuuna. Puhuminen on turhaa melussa!
    Olen muutaman kerran kieltäytynyt ulos menemisestä sillä verukkeella, että voihan sitä kotonakin mököttää huoneessa ja olla keskustelematta.

  • Kommentti Lähettäjä:
    09/02/2010 @ 09:39

    Eih, ei saa linkittää tuota videota :D Tuo biisi tulee jo korvista ulos…mutta video on kyllä kieltämättä hauska!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/02/2010 @ 19:08

    Lottis,
    ha! Kohtalontoveri. En siis olekaan maan ainoa wanha.

    Naze,
    Encore une fois!

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!