"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Blogi-parka. Vallan laiminlyöty.

Olen ollut vähän kuin Fifi taannoin, yrittänyt aina kirjoittaa jotakin ja jättänyt sitten kesken ensimmäisiin riveihin. Ei minulle tapahdu mitään.

Perjantaina käytin vapaailtapäiväni tehokkaasti, ja kävin ihmettelemässä kaikkiaan seitsemää vuokrattavana ollutta asuntoa. Neljä omistajaa, seitsemän asuntoa. Kolme ensimmäistä olivat liian pieniä, ja uudessa talossa sijainneina naurettavan kalliita. Listan viides oli erittäin omistuisen omistajan erittäin omistuinen asunto. Kaksio, johon oli rakennettu mezzanine, parvi, jota ei oikein olut lopeteltu koskaan kunnolla. Osa kaiteista puuttui, ja muutenkin viimeistely oli vähän sieltä tännepäin. Hupaisinta oli, että asunto sijaitsi "palatsissa", yhdessä Nizzan valtavista ja ylellisestä residensseistä. Kaksi viimeistä katsottua asuntoa olivat hyvin ranskalaisia, sanan huonossa merkityksessä. Ovia joiden alta vetää kuin viimeistä päivää, pieniä keittiönrämpäleitä, kaltevia kattoja, eli puolet huonekorkeudesta menee hukkaan...

Näin kuitenkin yhden ihan mukavankin asunnon, tarpeeksi suuren ja vanhan. Punaisia laattoja lattiassa, sellaisia vähän tämän näköisiä mutta kuusikulmaisia. Jätin matamille "hakupaperit". Täällähän siis täytyy asunnon vuokraamiseen valmistautua parinkymmenen liuskan kokoisen nivaskan kera: palkkanauhoja ja vuokrakuitteja muunmuassa. Toivotaan nyt parasta. Me ei vaan valitettavasti olla kaikkein vahvimmilla asunnon suhteen, kun vain toinen on työssäkäyvä. Toivotaan toivotaan.

Eilen yksi kavereista velvoitti minut laskettelemaan. Viime kerrasta olikin kulunut viitisen vuotta, ja ikinä en ole suuri hiihtäjä ollut. Tiedän suksista sen, minkä nyt jokainen suomalainen tietää jos on alakoulua joskus käynyt.

Eipä sillä, seurueemme kolmannen jäsenen viimeisestä hiihtokerrasta oli kulunut kaksikymmentä vuotta.

Jotain hyötyä siis on Alppien juurella asumisestakin. Voi vaikka käydä hiihtelemässä tarvitsematta asua koko ajan uppolumessa. Suuntasimme siis lähellä olevalla, pienelle hiihtokeskukselle, jonka rinteet olivat ihan tarpeeksi pitkiä ulkosavolaiselle. Myöntää täytyy, että lasketteleminen on paljon kivempaa, kun yksi lasku kestää enemmän kuin sen neljä minuuttia.

...ei vääntynyt nilkka eikä polvi, mutta nukuin sujuvasti kolmen tunnin päiväunet kotiin päästyäni.