"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Sain taannoin pokaalin Finn for life -blogista. Eipä minua olekaan kovin usein moisilla kultaisilla palkinnoilla hellitty. Hommaan kuuluu se, että pitäisi paljastella itsestään, mutta koska olen jo kertonut aika paljon ja kaikkea, tällä kertaa vastaan kysymyksiin.

Siis niihin muutamaan, joita tuli kuukauden takaiseen kysymyspostaukseen.

Alors, mitä muuta kuuluu kuin "niin kiire ettei ehdi kissaa sanoa (...ne pas avoir le temps de dire chat?)"?
* Hyvää, ja piakkoin vielä parempaa ja kiireen hellittämistä. Siitä paremmasta saatte kuulla parin viikon sisään. (Tykkään olla kuin missikisojen juontaja ja pitää lukijoitani jännityksessä....)

Mistäs päin Savoa olet lähtöisin?
* Sieltä, mitä Keski-Savoksi kutsutaan. Tosin puhetapani on pohjois-savolainen ja vanhempani asuvat nykyään Etelä-Savossa.

Mitä vastaisit nyt kysymykseen, miten oikein päädyit Ranskaan, vai päädyitkö jonnekin muualle ensin?
* Ihan ensin olivat ylioppilaskirjoitukset ja niistä saatu pitkän ranskan lubenter. Sisuunnuin siihen tietoon, etten osannut kommunikoida kielellä jota olin opiskellut käytännössä koko kouluaikani. Eli lähdin au pairiksi Ranskan länsipuolelle. Siitä päädyin lukemaan ranskaa yliopistoon, Jyväskylään (tässä syy miksi äänestän Keski-Suomen listoilta), ja Jyväskylästä vaihtoon Ranskaan takaraivossani ajatus siitä, että jos viihdyn, jään sille tielle. Ilmeisesti viihdyin tarpeeksi.

Mitä on Ranskan etelärannikolla Marseillen ja Montpellier'n välillä? (Olen aina halunnut tietää, mitä muuta Ranskan Välimeren rannikolla on kuin Nizza, ja Marseillekin on jäänyt vain nimeksi satamalle ja saippualle.)
* Marseillesta tänne päin on ainakin hiekkarantoja, ja Gorges du Verdon. Montpellierin suuntaan lähtiessä löytyy Fos-sur-merin petrooliteollisuutta ja esim. Arles joka lienee kuuluisin siitä, että roomalaiset jättivät jälkensä.

Eikä pidä unohtaa laventelipeltoja.

[kuva: France-declics, CC BY-NC-SA 2.0]

Mistä sun nick tulee?
* En tiedä. En ihan oikeasti muista, mutta mukana se on roikkunut jo reippaasti yli kymmenen vuotta.

Millä tavoin koet ranskalaistuneesi? Mitkä suomalaiset jutut eivät lähde susta millään?
* Ranskalaistuneeni... hmm... teitittelen sujuvasti ihmisiä ja tervehdin tuntemattomiakin. Kävelen punaisia liikennevaloja päin (tämä ei ole kehumisen arvoista, mutta hyvin ranskalaista). Pidän aivan normaalina sitä, että illallinen syödään kahdeksan maissa enkä enää jaksa kummastella punaviiniä työpaikan kanttiinissa.

Toisaalta tietyt perusasenteet esim. sukupuolten tasa-arvon ja lastenkasvatuksen suhteen ovat ja varmaan pysyvätkin hyvin opitun suomalaisina. Myöskään autoilijana en ole yhtä leväperäinen ja/tai agressiivinen kuin keskimääränen ranskalainen.

Miten saavutat tasapainon kahden maan välillä (mulla ainakin on aina ikävä just siihen maahan missä en ole...)?
* Näköjään vasta ajan myötä. Varsinainen integroituminen on oikeastaan alkanut ihan vasta viimeisten parin vuoden aikana, ehkä siinä vaiheessa kun myönsin itselleni, että tänne on näköjään tultu jäädäkseen. Mahdottomuushan jossain muussa maassa asuminen tulevaisuudessa ei ole, mutta se ei ole enää semmoista "ehkä sitten ensi vuonna" -haaveilua. Suomessa on tosin aina hurjan kiva käydä, eikä minulla ole lomilla ikävä Ranskaan...

Haluatko lapsia, vai ottaisitko mieluummin koiran (vai oletko kissaihminen)?
* Haluan kyllä, kunhan nyt ei kovin paljoa kahta enempää. Minulla on vain kaksi kättä. Jos lapsia on kolme, kaikkia ei voi pitää niskasta kiinni yhtäaikaa.

Haluaisin myös kissan, ja tietysti kolme lammasta. Saa nähdä mikä näistä toteutuu ensimmäisenä.

[kuva: Plashing Vole, CC BY-NC 2.0]