Kolmen kirkon pääsiäinen

En saanut aikaiseksi tehdä rahkapiirasta. Mutta ehkä moista saa leipoa vielä pääsiäisen jälkeenkin?

Vietimme kaverin kanssa vallan kirkollisen pääsiäisen, kaikkiaan kolme herranhuonetta ulkoa ja sisältä. Kaverini on, minusta poiketen, ainakin jonninverran uskonnollinen ihminen, enkä minäkään kirkkoja pelkää, joten kirkkokierros tuntui oivalta vaihtoehdolta pitkälle viikonlopulle.

Ensimmäisen suuntaan lähdimme lauantaina, Nizzasta jonkun verran metsään päin. Jos kappeli ei innosta, niin syytä metsään poistumiselle löytyy vähintään siitä, että vihreys ja saasteeton ilma tekevät hyvää kaupungissa elävälle.

Notre Dame de Laghet sijaitsee pienessä kyläpahasessa keskellä ei mitään, mutta turisteja ja pyhinvaeltajia tuntuu paikalle tulevan silti sankoin joukoin. Ja onhan siellä maisemia kun jaksaa vähän kiivetä.

Notre Dame de Laghet


Maanantaina sitten yritimme kovasti ylittää... hmm.. katsomusrajoja.

Nizzan Pyhän Nikolauksen katedraali on kovin tunnettu. Vuonna 1965 Aleksanteri II:n poika Nikolas Aleksandrovitch otti ja herkesi hengittämästä aivokalvontulehduksen seurauksena Nizzassa asuessaan. Aleksanteri II hajoitti maan tasalle huvilan jossa poika oli kuollut, ja rakennutti paikalle kappelin. Vuonna 1903 Rivieran ortodoksinen yhteisö oli kasvanut sen verran suureksi, että kappelin tilalle päätettiin rakentaa ihan katedraali.

Vuodesta 2006 saakka Venäjä ja Ranska ovat tapelleet katedraalin omistusoikeudesta. Saakohan tuota odottaa vielä seuraavat sata vuotta.

Niin, meinasimme seurata maanantaiaamuista pääsiäisliturgiaa. Siinä istuessamme muiden tavoin odottamassa, että jotain tapahtuisi, paikalle pyyhälsi turkkiin pukeutunut mummo, joka käski kaveriani hyvin tiukasti "jalat pois rististä! Ollaan kirkossa, ei ravintolassa." Oli sen verran mukava tervetulotoivotus ja kylmä suihku, että päätimme jättää liturgiat välistä.

Mutta katedraali on komia.



Viikonlopun viimeinen kirkko, eikun kappeli, sijaitsee vanhassa kaupungissa. Olen kävellyt Pyhän Ritan kappelista ohi useammin kuin kerran... tai kymmenenkään. Ulospäin se ei näytä yhtään miltää, ainoastaan rekennukselta muiden välissä. Kirkolliseksi rakennukseksi voi arveilla lähinnä jos käätää nenänsä taivasta kohden, ja huomaa, että oho, siinähän on torni.

Sisältä kappeli oli kullattu, ruusuttu ja vaaleanpunainen. En jaksanut ottaa kuvia, mutta näytti jokseenkin tältä.

Nyt voi sitten siirtyä joksikin aikaa hyvällä omallatunnolla perinteisempään turisteiluun, eli katselemaan kirkot ulkoa ja kapakat sisältä.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!