Koulutie

Olen koettanut jo useaan otteeseen kirjoittaa opintiestä. Tai siis ensimmäisistä ajatuksista.
En vain ole millään saanut moisista otetta, ne ovat aivan muualla.

Puolitoista viikkoa takana pitkiä päiviä ja opinto-ohjelmaa joka on suurelta osin mielenkiintoinen, muttei vielä alkuun ihan vastaa sitä mitä odotin. Ensimmäisen vuoden opinnot ovat pitkälti silkkaa johtamista ja helmikuun puoleenväliin mennessä valmiina pitäisi olla iso ryhmäprojekti: yrityksen perustaminen. Yrityksen pitää vieläpä olla sellainen, jolla ihan oikeasti voi olla mahdollisuuksia toimia. Eli sen pitää olla perustettavissa, jos ryhmän jäsenet niin haluavat. Tai sitten idean voi myydä eteenpäin: kerrotaan muunmuassa, että Krys -optikoiden vaihdettavat silmälasinsangat olisivat alunperin meitin koulun projekti ja isolla rahalla myyty.

Vanhemmat ja viksummat pelottelevat, että tämän vuoden aikana on päiviä, joina koululla istutaan kirjaimellisesti aamukahteen. Ja jo ennen sitä luentoja on lauantaiaamuisinkin. Hrr. Ei sovi mun kulttuuriin.

Sosiaaliselta puolelta homma on lähtenyt yllättävän liukkaasti käyntiin. Ryhmätyö vaatii ihmisiin tutustumista, ja sen ohella meistä muutamista uusista on muodostunut jonkinasteinen porukka. Uusilla siis tarkoitan niitä, jotka tunkivat nenänsä jo vuosia toisensa tunteneiden sekaan, erehdyttyään opiskelemaan ensin jossain muualla.

Koulusta huomaa, että se on ollut yliopiston tiedekunta vasta vähän aikaa. Ja tämän tarkoitan positiivisessa mielessä. Toisaalta tiedekunta-nimike mahdollistaa sen, että tutkinnolla on ihan oikea arvo, toisaalta jostain aivan muualta vuosia valunut rahoitus ja sen käyttäminen rajoitettuihin opiskelijamääriin näkyy huippumoderneina tiloina, opetusvälineinä ja opettajakuntana joka nimenomaan opettaa eikä tutki.

Ehkä minä täällä viihdyn vaikka Välimeri jäikin kovin kauas.