Kylppäri ja muita kummallisuuksia

Kun ei näköjään ole muutakaan sanottavaa, niin sunnuntai-illan kunniaksi kirjoitan lisää kodista.

Meillä on kuusi ovea. Jos ulko-ovi ja parvekkeenovi lasketaan mukaan, niin kahdeksan. Kunnioitettava määrä kaksioon. Makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen pääsee kahta kautta.

Vessa ja kylppäri ovat erikseen, kuten tapana usein on. Tosin sille kopille "kylppäri" on liian ylellinen nimitys, lattiatilaa on niin vähän, että ovi on melkein pakko avata jos siellä haluaa pukeutua saamatta kyynärpäitään mustelmille ja kaatamatta hyllymööpeliä. Kylppärin ovi avautuu suoraan keittiöön ja vastapäätä sijaitsee keittiön ikkuna jossa ei vielä ole verhoja. Mitäs me ekshibitionistit...

Vesipisteitä asunnossa on kolme, yksikään niistä ei sijaitse vessassa. Se kolmas löytyy makuuhuoneen nurkasta. Ilmeisesti sillä on jokun syvempi tarkoitus jota en ole vielä ymmärtänyt, toistaiseksi vain täytän satunnaisesti yöpöydällä hengaavaa vesimukia.

Tämän alla olevan kuvan ovi ei ole meillä, vaan ulko-oveamme vastapäätä käytävässä.

Se on kylpyhuoneen ovi. Ei tosin, luojan kiitos, meidän kylpyhuoneemme, vaan yläkerran naapureiden kylpyhuoneen. Onneksi törmäsin moiseen järjestelyyn taannoin Brysselissa, muuten olisin varmaan järkyttynyt vallan. Pitää lähteä kotoa ja laskeutua kerroksen verran portaita alas käydäkseen suihkussa tai pissillä.

Ei sopisi minun laiskanpulskealle luonteelleeni.