"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

En ole pitkällisesti työasioista avautunut blogissani, koska ne eivät ole oikeastaan blogiasioita.

Mutta todettakoon, että 31. päivä toukokuuta vuonna kaksituhattayksitoista ajanlaskumme alun jälkeen on hyvä päivä. Nimittäin oli viimeinen työpäiväni tuossa työpaikassa. Joskus pitää osata lähteä pois.

Olo on helpottunut, ja samalla outo. Outo, sillä elämäni Nizzassa on rakentunut pitkälti tuon yhden ja saman työpaikan ympärille. Suurin osa täällä tuntemistani ihmisistäkin on jollakin tavoin kyseiseen sairaalaan linkittynyt. Nyt olen kuin tyhjän päällä. Mitäs seuraavaksi, kun huomisaamuna ei tarvitsekaan herätä klo 6.25 ja seistä tiettyyn aikaan tietyllä bussipysäkillä?

Ei sillä, kesälle on luvassa ohjelmaa, tylsyys tuskin pääsee iskemään, ja jos ihan välttämättä haluan, niin turistikaupungista löytyy aina töitä.

Syksyllä on sitten luvassa 45 neliön pakkaaminen pakettiautoon, ja seuraava etappi. Lille tai Strasbourg. Valintaa noiden kahden välillä emme oikeastaan tee ensi sijassa me, vaan pääsykoepäättäjäihmiset. Heinäkuun puolessa välissä. Me vain karsimme Ranskan kaupungeista listalle kaksi sellaista, joissa molemmilla on ihan oikeat mahdollisuudet opiskella ja joissa voisi kuvitella olevan hyvä elää. (Jälkimmäinen kriteeri jätti siis listalta pois Pariisin.)

Tulevaisuus toivottavasti tuo tullessaan työpaikkoja jotka ovat tätä edellistä helpompia noin niinkuin henkisesti. Mutta se on sanottava, että hämmästyisin, jos vielä joskus löydän työpaikan, joka fyysisesti sijaitsee yhtä upeiden maisemien äärellä.

[Kuvat kaikki juuri sieltä.]