"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Hei siis, ihan oikeasti nyt. Ovatko armaat lukijani saaneet kyselyihinsä ranskalaisesta postitoimistosta tai postin palvelunumerosta koskaan mitään muuta vastausta kuin "Ei onnistu" tai "Emmätiedä"..? Ärrrmh, huono palvelu saa aurinkoisenkin illan hetkeksi pilalle. Odotetaan sitten postipakettia perjantaihin, kun meitin lähiposti sulkeutuu klo 17:30 ja minun bussini työpaikalta kotiapäin lähtee klo 17:26. Jotenkin aikataulumme eivät oikein natsaa. Kaupungin posteista muutama muu on kyllä auki puoli seitsemään, muttei tietenkään minun tuurillani tuo lähin.

Emmätiedä -tilanne taas tuli vastaan kun koetimme selvittää, missä oli jo pari viikkoa matkalla viihtynyt kirjattu kirje. Sen seuraamiskoodi kun ilmoitti, jotta "lähetyksestä ei ole tietoja". Puhelinpalvelusta vastattiin, että "ei me voida tietää missä se on, ennen kuin seurantaan tulee jotakin". Tuota..??
(Tuli se sitten lopulta perille, pitkäaikaisen seikkailun jälkeen.)

Saapumislappuihin posteljooni kirjoittaa aina ei-jakamisen syyn. Meidän lapuissamme lukee kerrasta toiseen samat kaksi syytä: "ei paikalla" ja "normalisoitu postilaatikko puuttuu". Jälkimmäiseen tulisi muutos heti, jos minä saisin asiasta päättää, mutta kun en kerrostaloasukkina saa. Nyt menee melkein vidduilun puolelle. Normalisoitu postilaatikko on siis tämän näköinen kapistus, joka on tarpeeksi iso syödäkseen paketin ja jonka etuluukun saa posteljoonin avaimilla kokonaan auki. Parempi on nykytilanne kuitenkin kuin se edellinen.

Olenpahan oppinut Ranskanvuosieni aikana kolme asiaa:
1) Lähetä kirjattuna kaikki vähänkään olennaisempi tai jonka perillemenolla on väliä.
2) Jos asian perillemenolla on kiire ja väliä, vie itse.
3) Jos harrastat postipakettien tai kirjattujen kirjeiden vastaanottamista, varaudu nukkumisen sijaan jonottamaan lauantaiaamuna postitoimistossa. Siellä ovat silloin kaikki ne muutkin, jotka työskentelevät yhdeksästä viiteen.