"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Toisinaan silmiin osuu netistä mainioita asioita, jotka on ihan pakko jakaa lukjoillekin. Tai ainakin ne toimivat tylsän elämän blogikorvikkeena. Suomenkielisissä Feissarimokissa (mokia ja muita helmiä) iskee useimmiten vain ja ainoastaan myötähäpeä, mutta tämä alla oleva oli ihan rehellisesti hauska.

Silloin kun en ole selaillut Feissarimokia (tai katsellut kolmea jaksoa Rookie Blueta illassa, kröhöm) olen muunmuassa palauttanut itseni maanpinnalle paikallisen työkkärin avustuksella. Pelkäsin etukäteen, jotta missähän kohtaa homma muuttuu mahdottomaksi, mutta sainkin loppujen lopuksi kysymyksiini ihan oikeita vastauksia. Sen jälkeen kun olin ensin unohtanut sairausvakuutuskorttini kotiin, ja sitten todennut, että homma menee matkustamiseksi. Siinä missä työnhakijaksi ilmoittautumisen saattaa hoitaa lähimmässä toimistossa, dossieria sen jälkeen seuraava toimisto päätetään alan mukaan. Minun tuurillani minut lykättiin Nizzan länsipuolen länsipuolella, teollisuusalueella olevan toimiston asiakkaaksi. Asun itäpuolella kaupunkia. Bussilla menee vain noin 50 minuuttia suuntaansa.

Onneksi on internet, eli siellä ei tarvitse hypätä jatkuvasti.