"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Ollessani ensimmäisellä luokalla koulussa kuudesluokkalaiset olivat silmissäni melkein aikuisia.

Nyt, kun ikää on neljä kertaa se mitä vuonna 1990, alan vihdoin antaa periksi rouvittelulle. Enää urheimmat harmaahapset kutsuvat minua neidiksi.

Tänä aamuna kauppareissulta palatessani yritin kärryni kanssa ohittaa joukon noin 6- tai 7-vuotiaita koulukkaita. Siinä sitten opettaja käski jotta "Laissez passer la dame", päästäkää täti ohitse. (Paitsi että "dame" ei käänny tädiksi, mutta kun suomessa ei ole vastaavaa neutraalia sanaa naiselle.) Huvituin noin puolen sekunnin ajan, ja sitten tajusin, että monilla näkemistäni reppuselkäisistä pikkuihmisistä on todennäköisesti minun ikäiseni vanhemmat. Eli jos 12-vuotias on heidän silmissään melkein aikuinen, minä kyllä tipun auttamatta tätikategoriaan.

Elämän julmia hetkiä.

Saman tien tuo toinen puolisko, joka tavatessamme oli juuri ja juuri täysi-ikäinen, täyttää tänään 24. Sekään ole enää mikään "just äidin helmoista lähtenyt nuorisohenkilö".

- - -

Mutta, turhasta nostalgiasta terassiin. En nimittäin päätynyt eilen Cannesiin saakka. Jotenkin säkerryin vuokrafirman aukioloajoissa, ja Antibesin kohdalla tajusin, etten ikinä ehtisi ajoissa. Jäin siis pois bussista, ja kävelekselin aikani Antibesin vanhan kaupungin katuja. En ollutkaan käynyt sitten varmaan viime kesän.

Yhtenä tavoitteena oli löytää eräs kahvila, jossa vierailimme taannoin. Jokainen, joka on etsinyt jostakin vanhasta kaupungista jotakin jossa on käynyt kertaalleen joskus vuotta aikaisemmin, tietää, miten mahdotonta se voi olla. Joka ikinen kuja muistuttaa toistaan. Sisäinen kompassini ei kuitenkaan erehtynyt, ja pienen harhailun jälkeen osuin oikeaan.

Kyseinen kahvila näytää ulospäin melko tavanomaiselta kahvila-veikkausbaarilta (joskin oven yllä on iso kyltti terassista sisäpihalla). Siellä takana onkin sitten yksi kulmakuntien kiehtovimmista ja kitcheimmista terassipuutarhoista. Niin täynnä kaikkea. Arki-iltapäivänä rauhaani ei häirinnyt juuri kukaan, joten saatoin istua rauhassa ja napsia kuvia puhelimellani.

En osaa neuvoa teitä sinne, enkä edes tiedä puarhuoneen nimeä, mutta tunnistattepahan jos osutte.