Purppuranpunaista samettia

Omaan napaan katsovaa bloggaamista jatkaessa kerrottakoon, että olemme olleet aikaansaavia ja kultturelleja jo kolmatta sunnuntaita peräkkäin siitä mitä muuten tapahtuu viikonloppuna ei sitten hiiskutakaan mitään, sillä ei siitä olisi mitään kertomista.

Kävimme teatterissa.

Tässä sataman nurkilla on teatteri, joka on nimetty hyvin mielikuvituksellisesti Sataman Teatteriksi (Théâtre du Port). Sataman teatterissa on punaista samettia olevat penkit (penkit, ei nojatuoleja) ja se on melkein yhtä suuri kuin asuntomme. Tai, noh, ehkä sentään suurempi, mutta koolla ei suorastaan voida kehua. Kuulevatpa kuurommatkin mitä lavalla tapahtuu.

Sataman teatteri esittää pelkästään komedioita, ja eilisiltana oli vuorossa One Woman Show. Tai siis The Babette Show. Babette on kolmikymppinen, itsekeskeinen ja haaveilee tähteydestä. Tunnin esitys kesti hyvin koossa ja oli jopa hauska. Kerrotakoon siitä siis eteenpäin, sillä kuten pääpiru Emilie Atlan lopussa totesi: "Jos tykkäsitte, kertokaa näytöksestä ystävillenne. Ja jos ette tykänneet, niin kertokaa kuitenkin vihamiehillenne, niinkin saa lisää katsojia."


Olohuone.
[Kuva lainattu täältä.]

Teatteriesityksen päälle olen jäänyt ns. kevätleskeksi. Toinen puolisko lähti tekemään työharjoitteluaan kolmeksi kuukaudeksi Pariisiin, ja Pariisi on aika kaukana. Siitä huolimatta lennähdän varmaan jossain vaiheessa katselemaan Pariisin kuuluisaa kevättä. Joskin, kun minusta on kyse, Pariisin keväässä on hyvin vähän mitään romanttista, sillä juuri sillä hetkellä sataa neljä päivää kaatamalla.

  • zapiska
    Kommentti Lähettäjä: zapiska
    31/01/2011 @ 15:56

    Jotenkin viehko teatteritila.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    01/02/2011 @ 11:02

    kulunut mutta viehko

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!