Vihreiden vastaisku

Opiskelijayksilö ilmoittautuu!

Tässä sitä ollaan, reppu selässä ja polkupyörään* turvaten. Pitäisi vielä varmaan varustautua esiliinalla, omenalla ja saparoilla. Eka koulupäivä oli myös elämäni ensimmäinen eka koulupäivä jonka jälkeen olen hieman epäröivä sen suhteen, selviänkö vuodesta hengissä.

Ennen opiskelutarinoita kuitenkin todettakoon, että omistamani vihreät kortit eivät nyt oikein pelaa.

1) Carte vitale, sairausvakuutuskortti.

Yliopistoon kirjoittautuminen ei käynyt kovinkaan itsestäänselvästi. Lykkäsin tapaamiseen menoa viimeiseen saakka sairauteni takia, sängyn ja vaaka-asennon kutsu oli aivan liian voimakas. Lopulta tiistaina rahtasin itseni pyörineni ulos ovesta, päättäen kiertää sairausvakuutusputiikin kautta. Vaatisivat kuitenkin yliopistolla todistuksen vakuutuksestani.

Kokeilin tulostaa lapun ensimmäisestä pömpelistä. Ei toimi.
Toisesta vihreästä pömpelistä. Ei toimi.
Kolmas kysyy jotain hilskatin salasanaa, jota minulla ei tietenkään ole hollilla.

Siinä minä sitten seison kortti näpeissäni hölmönä ulkosavolaisena keskellä kiirusaikaa ja toimiston aulaa, kuin se kuuluisa Hoo Moilanen. Mitä siinä sitten muutakaan voi kuin häiritä töitä tekeviä asiakaspalvelijoita: "kun tuo teidän masiina ei tykkää musta!"
Ei se kuulemma tykännyt kenestäkään muustakaan. "Tulkaa huomenna uudestaan."

Muttakun huomenna ei ole tänään.

Jatkoin kuitenkin matkaani Lipastolle kirjoittautumistapaamiseen, vain saadakseni selville, ettei minulla ollut kaikkia muitakaan tarvittavia papereita. Hups. "Ai jahas, että ylioppilastutkintotodistus. Selevä. Ja työnhakijakortti. Löytyy... kotoa."

Onneksi aikuiskoulutuspuolen immeinen oli sympaattinen ranskalaisnainen (niitäkin siis on!), joka käski minun palata takaisin seuraavana aamuna, kirjoittaen jopa kirkkaankeltaiselle post-it -lapulle kaiken mitä minun pitäisi tuoda mukanani.


[Kuva: Dave White, CC by-nc-sa 2.0]

2) Carte bleue, pankkikortti, joka ei nimestään huolimatta ole sininen vaan vihreä.

Illalla yritin nostaa rahaa kauppareissua varten. Automaatti kertoo minulle, että suurin summa minkä voin nostaa, on 10 euroa. Epäilen tovin lukutaitoani, yritän uudestaan ja sama viesti. Käsken sitten automaattia antamaan minulle ne kymmenen euroa, jolloin vastaus on "tästä automaatista ei saa 20 euroa pienempiä summia".

Mut justhan sä sanoit toista!

Pienen pähkäilyn jälkeen tajusin, että korttini oli suuttunut nostettuani liikaa käteistä. Tilini käteisnostoraja on joku ihan naurettavan pieni, ja maksoin viimeisimmän vuokran käteisellä shekkivihon ollessa piiloutuneena muuttolaatikoihin.

Onneksi on Osuuspankki ja Visa Electron, eivät jääneet nenäliinat ostamatta. Se olisi ollut katastrofi.

- - -

* Polkupyöränikin on vihreä. Lisäksi sen nimi on Belladonna. Tekeekö se minusta nyt Twilight-uskottavan?

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!