Äärimmäisen olenn... eikun hajanaisia huomioita

On se kumma, että pitää asua vuosikausia maassa ennen kuin huomaa muovikassien olevan toisenlaisia.

Tämä erittäin tärkeä huomio iski päin kasvoja keskellä jalkakäytävää, kun olin ruokatunnilla palaamassa postista sairaalan suuntaan. Jos tarkkoja ollaan, kyseisen huomion taustalla oli Suomesta kuljetettu muovikassi. Mutta sitten aivoni olivat hieman hitaat ja tajusivat asian vasta näin muutaman päivän varoajalla.

Puhun nyt ruokakauppojen muovikasseista. Suomessa ne ovat säkkimäisiä ja kantokahvat nurkissa. Jos tekee kaksi reikää pohjaan, siitä saa aikaiseksi mukavasti hiostavan uima-asun. Prismarketin logolla.

Täällä taas kauppojen muovikassi ovat litteitä ja kantokahvat on kiinnitetty sivuille. Paksummasta materiaalista olevia säkkimäisiä pusseja en muista nähneeni.

Koska yhtäkkinen valaistuminen ja Google, opin tänään, että suomalainen ostoskassi on henkselikassi ja ranskalainen on silmukkakassi.

Vanhalle lampaalle uusi tieto.

Plastic bag flowers

Mitäs muuta? Ainiin, huomaan urautuneeni. Kun joka aamu pitää olla tismalleen samassa junassa, sitä lähtee joka aamu tismalleen samaan aikaan. Tai ainakin parin-kolmen minuutin heitolla. Joka aamu metron lähettyvillä tulee vastaan sama pariskunta. Lähes joka aamu minun kanssani metrolaiturilla odottaa sama mies. Mikä on jo aika lahjakasta, sillä vuoroväli on tosiaan sen puoli minuuttia.

Liukuportaita ylös, sitten toisia liukuportaita ulos. Bonjour ja non merci portaiden yläpäässä odottaville ilmaislehdenjakajille. Asema-aula, kortin leimaus, laiturille, junaan. Se lähtee aina samalta raiteelta niin, etten enää tauluja vilkaisekaan. En eilenkään.

Olin jo puolivälissä laituria, kun tajusin, että pirskatti, tässä on jotain pielessä. Juna on liian lyhyt ja pysäköity liian kauas.

Peruutin takaisin ja totesin, että se lähteekin raiteelta 10. Kas, tuossa on laituri 9. Ja vieressä 12. Loogista. Kymppiä ei näy. Siinä vaiheessä kävi jo mielessä, että ihan hirveän pitkään en viitsisi laituria etsiä, kello on kolmea vaille.

Löytyi se juna lopulta, kulman takaa. Istuin mukavasti takapuoleni päälle ja mietin, kuinka moni muu päivittäismatkaaja oli mahtanut seurata ihan samoja harhailutangon askelia.

- - -
[kuva: Material boy / Wikimedia commons, CC BY-SA 2.0]