Lampas ja köyhyys

Lampas. Lampaksia. Sunnuntailampaksia.

Lampaita
Lammas ja karitsa
Lampaita

Mutta varsinaisesti minun piti kirjoittaa köyhyydestä.

Kuulin aamulla televisiosta, että uusimpien tilastojen mukaan 13,5% ranskalaisista elää alle virallisen köyhyysrajan, eli alle 945 eurolla kuussa. Se on määrällisesti huiman paljon, päälle 8 miljoonaa henkeä. Suhteellinen köyhyys on vielä paljon suurempaa. Monet tienaavat työstään minimipalkan, josta käteen jää noin tonni kuussa. Varsinkaan kaupungeissa ei silläkään eletä leveästi, jos ollenkaan. Viisikymppiä kuussa yli köyhyysrajan, ei tuolla juuri juhli jos on kummallisia kuluja.

Samalla todettiin, että yksi kolmesta aikuisesta ranskalaisesta on kokenut köyhyyttä vähintään vuoden jakson elämänsä aikana. Eikä tilanne varmaan ole tuosta juuri paranemassa. Virallinen työttömyysprosentti tässä maassa on miltei kymmenen.

Mutta televisiossa puhuttiin ainoastaan siitä rahallisesta köyhyydestä. Monet muut määritelmät ovat paljon mielenkiintoisempia. Tämä pariskunta ei rahassa kieri, ennemminkin päinvastoin. Jos summa lasketaan per nenä, taidamme jäädä tuon rajan alle. Sen sijaan en ole ikinä osannut hahmottaa itseäni köyhäksi, ainoastaan rahattomaksi.

Suomalaiset sosiaalipolitiikan ja köyhyyden tutkijat Olli Kangas ja Veli-Matti Ritakallio toteavat, että köyhyydessä on kysymys sosiaalisen toimintakyvyn rajoittuneisuudesta, jolla tarkoitetaan sitä, että "henkilöllä ei ole mahdollisuus elää ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevalla tavalla". (1)

Tuo ei päde meihin ollenkaan. Olemme molemmat keskimääräistä koulutetumpia ja työkykyisiä. Osaamme ympäristön kieltä ja jos emme osaisi, kykenisimme todennäköisesti löytämään avuksi jonkun joka osaa. Asumme ehkä ghettokaupunginosassa, mutta meillä on neliöitä enemmän kuin keskimääräisellä opiskelijapariskunnalla yleensä.

Mutta sitä minä en ihan ihan noissa artikkeleissa ja tutkimuksissa ymmärrä, että miksi kaiken kulutuksen ja elintason pitäisi koko ajan kohota? Sitä tavoittelemalla ei näköjäänkään päästä puusta pitkälle. Kulutuksen leikkaaminen käsitetään heti suoraan köyhtymiseksi, ei nähdä, että se voi olla myös tietoinen valinta.

Parempi on se päivä, jolloin köyhyystilastoja tarkastellaan kaleidoskoopilla. Yhteen ryhmään ne, jotka vasten tahtoaan joutuvat kuluttamaan vähemmän ja siitä kärsivät, toiseen ne, jotka tietoisesti kuluttavat vähemmän, kolmanteen ihmisiä, jotka näkevät rahattomuuden ohimenevänä tilana ja neljänteen ne, jotka eivät näe valoa tunnelin päässä.

- - -
(1) http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyys
- - -

  • Maria Morri
    Kommentti Lähettäjä: Maria Morri
    04/07/2012 @ 21:27

    Noi köyhyysmääritelmätkin onkin vaikeita juttuja. Selvää lienee, ettei oikein voi pistää ainakaan mitään absoluuttista lukua sille, minkä alle tienaavat ovat köyhiä, ja toisaalta tuo yhteiskunnan valtavirtaan sidottu määritelmä on sekin ongelmallinen. Monacossa olisi hyvin helppoa kenen tahansa olla köyhä kun kaikki ympärillä ovat jotain multimiljardöörejä!

    Paljon on tosiaan kiinni omista valinnoista, mutta toisaalta systeemin ei pitäisi myöskään liikaa rangaista mokailuista tai “vääristä” valinnoista, kuten voi esimerkiksi ajatella jostain tietystä työstä saatavaa, liian alhaisena pidettävää korvausta. Toisaalta esimerkiksi Suomessa on ainakin periaatteessa verkosto, joka nappaa kiinni pyörästä tippuvat ihmiset ja tarjoaa näille vähintään katon, ruuan, netin ja terveyspalvelut, vaikkakin systeemin toteutusta voidaan sitten moittia vaikka millä mitalla (esim. se, että PUOLET toimariin oikeutetuista EI HAE sitä on jo aika huolestuttavaa). Mutta voiko tällöin kukaan sosiaaliturvaa vielä nauttiva ollakaan köyhä? Mitä se on se köyhyys?

    Vaikea asia, vaikea. Ja jännä. Hyvin jännä.

  • sari
    Kommentti Lähettäjä: sari
    05/07/2012 @ 01:40

    ma oon kanssa miettinyt tata kun me ollaan ns. “koyhia” kun eletaan kahden opiskelijan tuloilla, ja on viela lapsikin elatettavana (ja ne hoitopaikkamaksut maksettavana). Mutta jos miettii millaisessa asunnossa mun omat vanhemmat asuin samanikaisina perheellisina palkkatyolaisina ja millaisella autolle ne ajoi, niin meilla menee todella hyvin. ja lisaksi meilla on varaa matkustaa perhetta katsomaan ulkomaille enemman kuin kerran vuodessa, ja syoda ainakin osittai luomuruokaa. eli jos vertaa siihen miten vain yksi sukupolvi sitten elettiin niin me eletaan tosi mukavasti, mutta jos vertaa muihin samanikaisiin tyossakayviin kavereihin niin meilla on selkeasti vahemman tuloja kaytossamme (ja se nakyy kylla kulutusvalinnoissa, vaikkakaan en siita mitenkaan karsi).

    mielenkiintoisia asioista tosiaan.

  • Mai
    Kommentti Lähettäjä: Mai
    05/07/2012 @ 08:40

    Opiskelijoiden köyhyys on aina tilapäistä (toivottavasti) ja välissö voi olla jaksoja, jolloin voi hankkia kestokulutustavaraa ja vaatteita. “Todellinen” köyhyys alkaa näkyä, kun joutuu vuosia elämään vähillä tuloilla, eikä ole varaa ostaa uusia vaatteita ja pesukoneen hajoaminen vie talouden sekaisin pitkäksi ajaksi.
    Mutta on toki ihmisestä kiinni, mitenhän kokee tilanteensa, joku osaa hakea ilmaisia huveja ja vapaa-ajanviettotapoja, toinen jää surkuttelemaan rahattomuuttaa,
    Surullisinta on se, jos/kun lapset ja nuoret joutuvat kiusatuiksi ja syrjityiksi, ellei ole varaa kaikkin huveihin ja uusiin vaatteisiin.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/07/2012 @ 16:27

    Joo, mä tosiaan koen köyhyyden ennemminkin siitä selviämisen mahdollisuuden puutteena. Ei tiedä kuinka hakea toimeentulotukea, kun ei osaa kunnolla lukea lappusia, ja niin edespäin… Jos selkeästi näkee “valon tunnelin päässä", niin silloin asiasta kärsii huomattavasti vähemmän.

  • sari
    Kommentti Lähettäjä: sari
    05/07/2012 @ 16:33

    mun mielesta on myoskin ihan ok ja jopa suotavaa ettei ole varaa kaikkiin huveihin, vaatteisiin ja muihin ei-valttamattomiin hyodykkeisiin joita mieli sattuu halajamaan kun naapurillakin on.

    kiusaaminen on tietty aina tuomittavaa, mutta jossain muussa kuin “koyhyydessa” on vikaa jos lasta kiusataan siksi ettei silla ole uusimpia merkkivaatteita eika sen perhe lomaile ulkomailla joka vuosi/monta kertaa vuodessa.

  • Pirta
    Kommentti Lähettäjä: Pirta
    06/07/2012 @ 12:52

    Köyhyys on tietoisesti ja järjestelmällisesti, oikeistolaisen politiikan keinoilla tehty rikos, jossa aseena on taloudellinen väkivalta.


    Kasvatettujen tuloerojen/köyhyyden/eriarvoisuuden saldoa:


    - Köyhyys ja kasvatetut tuloerot lisäävät syrjäytymistä, osattomuutta, rikollisuutta, prostituutiota, turvattomuutta, terveyseroja, luokkaeroja, eriarvoisuutta, ihmisten tyytymättömyyttä, vihaa, väkivaltaa, sairastavuutta, levottomuutta, korruptiota, itsekkyyttä, ahneutta, kyynisyyttä, hyväksikäyttöä …


    - Köyhyys ja kasvatetut tuloerot rappeuttavat moraalia, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja vähentävät yhteisöllisyyttä.


    - Köyhyydestä ja kasvatetuista tuloeroista seuraa, että iso- ja pienituloisten asuinalueet eriytyvät. Alueellinen ja yhteiskunnallinen turvattomuus lisääntyy. Sekä rikkaiden että köyhien pahoinvointi lisääntyy. Isot tuloerot johtavat köyhäinhoito-yhteiskuntaan.


    - Köyhyydellä ja kasvatetuilla tuloeroilla on kielteinen vaikutus niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen, mm. luottamukseen, ahdistukseen, eliniänodotteeseen, sairauksiin, lihavuuteen, teini-raskauksiin ja huumeidenkäyttöön.


    - Köyhyys ja kasvatetut tuloerot lisäävät jengien toimintaa. Keskeinen osa katujengien toimintaa on huumekauppa, mistä seuraa taistelu reviireistä ja markkinoista. Tämä on jo alkanut näkyä suomalaisissa lähiöissä.


    - Köyhä mies kuolee Suomessa 12,5 vuotta aiemmin kuin öky-mies ja köyhä nainen kuolee 6,8 vuotta aiemmin kuin öky-nainen oikeiston kasvattamien tuloerojen seurauksena.


    - Köyhyys ja kasvatetut tuloerot eriyttävät ihmiset toisistaan, mikä horjuttaa yhteiskuntarauhaa.


    - Köyhyys ja kasvatetut tuloerot syrjäyttävät ihmiset yhteiskunnasta, sairastuttavat monin eri tavoin, tappavat ihmisiä ennenaikaisesti ja mikä julminta, köyhyys vie osallisuuden yhteiskuntaan.


    Kasvatetut tuloerot, eriarvoisuus ja köyhyys ovat tietoisesti ja järjestelmällisesti, oikeistolaisella politiikalla tehty rikos, jossa aseena on taloudellinen väkivalta.

    Kokoomus on kasvattanut tuloeroja Suomessa enemmän ja kiihkeämmin kuin mikään muu taho koko Euroopassa.

    Köyhät lapset

    Köyhyydestä ja eriarvoistumisesta näyttää Suomessa tulleen pysyvä, tai pikemminkin jatkuvasti paheneva ongelma. Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut.
    Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 15 vuodessa, eikä kehitys näytä menevän parempaan suuntaan.

    Yleisintä köyhyys on yksinhuoltajaperheissä, mutta eniten lapsen köyhyysriskiä kasvattaa kuitenkin vanhemman työttömyys.

    Jo joka kuudennen lasketaan olevan köyhä tai syrjäytymisvaarassa oleva. Tämä on iso määrä tavallisia suomalaisia. Syrjäytymisellä ja köyhyydellä on monia ikäviä seurauksia, jotka ovat yhteiskunnassa selkeästi havaittavissa. Köyhyys jo itsessään aiheuttaa lukuisia sosiaali- ja terveysongelmia.

    Köyhä lapsuus on riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Köyhyys voi vaikuttaa muun muassa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen sekä lapsen ja hänen vanhempiensa mielenterveyteen.

    Köyhyys aiheuttaa lapselle häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Kun perheen käytettävissä olevat tulot ovat niukat, jää lapsi helposti ulkopuoliseksi kaveripiirin kulutus- ja harrastustottumuksista.

    http://www.koillissanomat.fi/alakerta/k%C3%B6yh%C3%A4t_lapset_5896606.html

  • Pirta
    Kommentti Lähettäjä: Pirta
    06/07/2012 @ 12:55

    On myös en­tis­tä tär­keäm­pää ja­kaa ta­lou­del­li­set re­surs­sit uu­del­leen prog­res­sii­vi­sel­la tu­lo- ja va­ral­li­suus­ve­rol­la, sil­lä rik­kai­den eko­lo­gi­nen ja­lan­jäl­ki on suu­rem­pi kuin pie­ni­tu­lois­ten ja ta­sa-ar­voi­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa on pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det vä­hen­tää yleis­tä ku­lu­tus­ta­soa.

    Ku­lu­tuk­seen pe­rus­tu­vat ve­rot, ku­ten ener­gia­ve­rot, ovat tar­peen, kun­han pie­ni­tu­loisim­pien ener­gian­saan­ti tur­va­taan esi­mer­kik­si liit­tä­mäl­lä ve­ro­tuk­seen koh­tuul­li­sen suu­rui­nen ve­ro­ton ener­gia­kiin­tiö.

    Hy­vin­voin­tiin kuu­lu­vaa ehey­den tun­net­ta edis­täi­si­vät myös so­siaa­li­tur­va­jär­jes­tel­män yk­sin­ker­tais­ta­mi­nen se­kä ylei­nen elä­män­ta­pam­me yk­sin­ker­tais­ta­mi­nen ja hi­das­ta­mi­nen – ai­dos­ti eh­käi­se­vä so­siaa­li­po­li­tiik­ka.

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Sosiaaliturvalla+kest%C3%A4v%C3%A4%C3%A4n+el%C3%A4m%C3%A4ntapaan/a1341374354397?ref=fb-share

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    06/07/2012 @ 13:36

    “Hyvinvointiin kuuluvaa eheyden tunnetta edistäisivät myös sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertais­taminen sekä yleinen elämäntapamme yksinkertaistaminen ja hidastaminen – aidosti ehkäisevä sosiaalipolitiikka.”

    Tästä olen samaa mieltä. Saadusta elintasosta luopuminen vain on useimmille erittäinkin vastenmielinen ajatus, eli sellainen yleinen kaiken hidastaminen on täysin utopiaa, jollei kohdalle satu jotain suurta ja poikkeuksellista. Luonnonkatastrofia, tms.

    Toisaalta, köyhyys ja tuloerothan eivät ole mikään moderni keksintö. Jos ajatellaan ihan Euroopan tasolla, niin nykyään “keskiluokka” on valtavan paljon suurempi kuin mitä se on ollut varmaan koskaan historian aikana. Mutta ihminen ei opi tekemisistään.

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    07/07/2012 @ 22:25

    Mielestäni köyhyys on valtava ongelma Suomessakin. Toki se on suhteellista: suomen köyhimmätkin ovat rikkaampia kuin kehitysmaiden köyhät, vaikka toisaalta Suomessakin asuu ihmisiä kadulla, koska heillä ei ole varaa tai mahdollisuutta asua muuallakaan.

    Rahattomuuden terminä miellän enemmän tilapäiseksi, köyhyys on pysyvää tai pitkäaikaista. Järjetöntä kulutuksen kasvun ihannointia en ymmärrä minäkään. Huolestuttaa, kuinka kauan kasvu voi jatkua? Ja toisaalta: jos se pysähtyy, pysähtyykö kaikki kehityskin, ja voiko se pysähtyä, ja mitä siitä seuraisi? Pääni menee sekaisin, jos ajattelen asiaa liikaa.

    Mutta haluaisin kyllä, että oma elintasoni nousisi. Voin elää aivan hyvin ilman luksusta ja ulkomaanmatkoja tai autoa tai isoa asuntoa, mutta kun on elänyt koko elämänsä lapsesta asti niin, että lähes joka ikisen asian kanssa ensimmäinen kysymys on, onko siihen varaa ja paljonko se maksaa, se alkaa totaalisesti tympiä. Onko varaa lukiokirjoihin? Juustoon? Lääkäriin? (No, onneksi en asu Jenkeissä.) Ajokorttiin? Okei, jälkimmäisen jotkut laskevat luksukseksi. En osaa laskea pakollisia menoja kuluttamiseksi, vaikka kai nekin sitä on.

  • Riina
    Kommentti Lähettäjä: Riina
    08/07/2012 @ 10:09

    Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä! Mutta mulle jäi yksi kysymys: Mitä nuo keskimmäisen kuvan lampakset puuhaavat?? Siis onhan siinä äitelampas ylikasvuisen lapsosensa kanssa…?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    08/07/2012 @ 12:11

    B.N.
    Niinhän se menee, että raha on välttämätön paha, joka kummasti laskee stressitasoa jos sitä on edes jokseenkin tarpeellisia summia.

    Riina,
    Joo, näin minä oletan. Karitsa oli halunnut jäädä vieroittamatta.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!