Matkalaukussa

Sirokko vastaili taannoin kysymyksiin ja kierrätti niitä eteenpäin vähän toisenlaisessa muodossa. Totesi hän, että listasta olisi luvallista valita aihe. Minä hyökkäsin suoraan ensimmäisen kimppuun:

1. Jos sanon matkalaukku, mikä muisto nousee ensimmäisenä mieleesi?

Syyskuun seitsemäs päivä vuonna osapuilleen 2005 ajanlaskumme alun jälkeen oli kuuma. Sellainen miltei helteisen kuuma. Ainakin pohjoispuolella Ranskaa. Kyseisenä päivänä minä opin, mitä tarkoittaa sanonta "Köyhän ei kannata ostaa halpaa".

Lähdin kotipuolesta joskus aikaisin aamulla. Yhden suuren mustan ja yhden pienen punaisen matkalaukun kanssa. Siitä suuresta ja täyteen pakatusta hajosi rengas heti alkumatkasta. Istuin hyvän osan päivääni junassa, lentokoneessa tai lentokentällä. Kun saavuin kaupunkiin, jota en ollut koskaan ennen nähnyt, mutta jossa minun oli tarkoitus viettää ainakin muutama kuukausi elämästäni, olin kohtuullisen väsynyt, hikinen ja suoraansanoen vittuuntunut rahtaamaan perässäni laukkua, joka rullasi puoliksi ja painoi reilut 20 kiloa.

Koska yliopiston asuntolan toimisto oli jo kiinni siinä vaiheessa päivää, olin varannut ensimmäiseksi yöksi halvan hotellihuoneen, ketjuhotellista. Oli minulla karttakin, kai, jonkinlainen. Kysyin hotellin tarkempaa sijaintia aseman infoihmiseltä, minulle vastattiin emmätiedää. Urheasti lähdin siis matkalaukkuineni kävelemään sopivaan suuntaan, pääkatua alas ja joskus puolessavälissä matkaa totesin, että ei tästä perkele tule mitään, kuolen lämpöhalvaukseen ennen kuin löydän hotellin.

Soitin taksin.

Taksi saapui. Kuski nosti matkalaukkuni autoon. Istuin takapenkille ja sanoin osoitteen. Se-ja-se hotelli, tällainen katu.
Kuski etsi hetken osoitetta mielestään.
Näytin tulostamani varauksen, eikä kuskilla ollut vieläkään aavistustakaan, missä hotelli sijaitsee. Melko lahjakasta kaupungissa, jossa nyt ei kuitenkaan mitenkään ihan valittavaksi asti moisia ole. Onneksi varauksessa oli hotellin puhelinnumero. Näpyttelin sen puhelimeeni ja ojensin luurin kuskille.

Selvisi, että hotelli oli avattu viittä päivää aiemmin ja katuakaan ei vielä löytynyt kartoista tai gps-laitteista.

Olin varmaankin huoneen ensimmäinen asukas. Illalla käyskentelin tulevan elokuvateatterikompleksin työmaan ja kortteliin nousevien kerrostalojen välissä, enkä aavistanut, että aivan siinä, kanaalin rannalla, asuisin muutamaa vuotta myöhemmin. Silloin miltei kaikki olisi jo rakennettu uusiksi. Vain meidän kadunpätkämme ja pari muuta samanlaista eläisi vastarintaa.

  • sirokko
    Kommentti Lähettäjä: sirokko
    25/05/2012 @ 00:58

    Kävipä tuuri, hotellinkin kanssa - harvoin ihan noin uuteen pääsee, ei ollut vielä pelkoa ötököistäkään :) Olikohan eka saapuminen uuteen kotomaahan, jäi ainakin mieleenpainuva muisto.
    Kiva kun vastasit!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    25/05/2012 @ 09:01

    Ei ollut ihan eka saapuminen, onneksi. Ei mikään pehmeä lasku, varsinaisesti.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!