Ranskalaistunut ulkosavolainen

On satunnaisia hetkiä, joina tajuan ranskalaistuneeni. Ainakin osin.

Silloin kun viiden euron viinipullo on kallis.

Silloin, kun edessä oleva kahvi-/tee-/kaakaomuki ja kädessä oleva keksi/leivonnainen tarkoittaa sitä, että se syötävä asia dipataan sinne juomaan. Sain itseni kiinni moisesta toiminnasta myös kotikotona Suomessa. Piti ihan selitellä. "Kun ne ranskalaiset..!" Mutta siis ihan mikä tahansa tökätään kuumaan juomaan. Piste.

Silloin kun olen kykeneväinen yhden palvelutapahtuman aikana sanomaan kahdesti merci ja kolmesti s'il vous plait. Noh, ok, se nyt oli jo vähän poikkeuksellista, mutta Suomenlomilla kassatytöt katsovat poikkeuksetta vähän pitkään, kun kiittelen.

Silloin, kun joutuessani ensimmäistä kertaa tekemiseen "uuden" työkaverin kanssa, teen automaattisesti nopean arvion siitä:
a) onko ihminen minua nuorempi ja
b) kuinka hän mahtaa sijoittua nokkimisjärjestyksessä minuun verraten.
Sitten päätän sinuttelenko vai teitittelenkö. Olen huono sinuttelija ranskaksi, mutta se hyvä puoli on olla "jo" kolmikymppinen rouvashenkilö, että ihan sujuvasti sinuttelen ainakin atk-puolen työharjoittelijapoikia.
Yksi vuosien takainen työpaikka oli siitä kiva, että siellä minulle sanottiin ensimmäisenä päivänä: "Täällä kaikki sinuttelevat toisiaan." Minulle ei tosin koskaan selvinnyt, koskiko se Isoa Pomoakin, mutta sen parin kuukauden ajan kiersin kaikki harvat puhuttelutilanteet jotenkin muuten.

Silloin, kun esimerkiksi labran vastaanotossa ojennan sujuvasti sairausvakuutuskortin JA lisävakuutuksen kortin ja osaan selittää, että "Eiku se Minttu on etunimi. Tuo on tyttönimi, ja tuo, joka näyttää etunimeltä on käyttönimi."

Silloin kun kellokortiton työaika tarkoittaa sitä, että paikalle tullaan ehkä yhdeksän maissa (jos SNCF suo) ja sieltä poistutaan joskus viiden pintaan (jos työ suo).

Silloin kun minusta on aivan normaalia, että -1°C on yyh kylmä. Siis ulkona. Sisällä suunnilleen +18°C on tarpeeksi. Eikä lämmitystä todellakaan pidetä päällä öisin. Tai silloin kun ei olla kotona. Tai niissä huoneissa joissa ei oleskella. Kiitos äiti, neulomasi villapaita on vävyn ehkä eniten käyttämä vaate. (Kyllä minä aikuisten oikeasti huolisin jonkun maalaisjärjellä varustetun immeisen tekemän eristyksen asuntooni, mutta se nyt on vähän saman sortin toive kuin yksisarviset.)

Silloin kun kirjakaupassa pistäytyessäni ostan kahden euron naistenlehteä todennäköisemmin kahden euron novellikokoelman.

Silloin, kun hypermarketin kassajono on ihan siedettävä jos siitä selviää pois varttitunnissa.

Silloin, kun itseasiassa en eksy hypermarkettiin kuin satunnaisesti, kun leivän saa leipomosta, vihannekset, hedelmät, kalan ja juuston torilta ja muu tarpeellinen löytyy kuitenkin viereisen kadun Lidl:sta.

  • sari
    Kommentti Lähettäjä: sari
    11/12/2012 @ 02:36

    tuota(kin) ma kaipaan montrealista etta juusto ostettiin juustokaupasta, viinit “alkosta", kala kalakaupasta, mutterit rautakaupasta, irtoleseet ynna muut hippi(arabi)kaupasta jne. ja etta niihin kaikkiin oli helppo menna kavellen.

    vihaan tata etta taalla ei paase mihinkaan ilman autoa, ja siksi katevinta on etta ostaa ihan kaiken yllamainitun samasta hypermarketista :(

  • Villasukka kirjahyllyssä
    Kommentti Lähettäjä: Villasukka kirjahyllyssä
    11/12/2012 @ 11:36

    Taas sain vahvistusta piilevälle, ei-periytyvälle ranskalaisgeenilleni! Minäkin tykkään tökätä herkkuja kahviin, tosin teen sitä vain kotona ;) Ääh, haluan Ranskaan!

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    11/12/2012 @ 11:37

    Niinhän tää on niin tätä, kun älyää joku päivä tekevänsä asioita juuri niin kuin aiemmin ihmetteli muiden tekevän kummallisesti.

    Ja nimistä, mulla on periaatteessa ihan ranskalainen nimi nyt, mutta joudun silti sitä tavaamaan joka paikassa. Niinpä ymmärrän paremmin niitä ranskalaisia, jotka kolmannen toistopyynnön jälkeen turhautuvat ja tiuskaisevat, että sehän on ihan ranskaa hänen nimensä, että enkö nyt ymmärrä (jos nimellä on sata eri kirjoitustapaa: Cautinot, Cotinaux, Cauxtinote). Yleensä kaikille on lopulta ihan sama, miten nimet kirjoitetaan, paitsi juuri labrassa, mikä onkin se ainoa paikka, missä nimeni on osattu oikein kirjoittaa (koska pakko, jottei mene analyysit sekaisin).

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    11/12/2012 @ 14:12

    Sari,
    mua ei yhtää houkuttele autosta riippuvaisuus. Siksipä maaseutu saa toistaiseksi jäädä. Ja USA.

    Villasukka,
    tervetuloa vierailulle vain :)

    Mary,
    Juu, ilmeisesti ihminen jotenkin tottuu tiettyihin asioihin. Vaikka sanotaankin ettei se vanha koira, mutta siltikin.
    Tää meidän laatu/riskiosasto sairaalassa onkin muille työntekijöille mielenkiintoinen paikka, kun mulla on useimmissa paikoissa vielä suomalainen nimi käytössä ja pomolla puolalainen. Siinä sitten saavat arpoa kaksoisvokaaleja ja c:tä ja w:ta ja z:taa oikeisiin paikkoihin…

  • Simpukka
    Kommentti Lähettäjä: Simpukka
    12/12/2012 @ 13:21

    Niin totta, 5 euron viinipullo on liian kallis.
    Lämmöt katkaistaan yöksi, koska + 14–15 astetta on sopiva lämpötila nukkumiseen. Talvella ei voi mennä Suomeen, koska huoneet siellä ovat liian kuumia, kuivia ja sähköisiä. Vuorostaan pohjoisen pakkasista tulevat valittavat jäätyvänsä täällä. Pakkoko on sipsutella paljain varpain näillä jäisillä kivilattioilla.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    12/12/2012 @ 20:32

    Joo, Suomessa kyllä katkon huoneestani ekana lämmöt, että osaan nukkua. Mutta rajansa kaikella. Mä haluan kotonani olevan siedettävää, ei sellaista, että nenänpää on kohmeessa koko ajan.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!