Retroasuntokatsaus

Alkuhuomio: laitan hetkeksi (pariksi viikoksi ehkä) kommenttien valvonnan päälle, tulee turhan paljon roskakommentteja. Lopetan kiusaamisenne kun rauhoittuu.

Retroasuntokatsaus ei keskity retroasuntoihin, vaikka monet ovat melkoista retroilua olleetkin. Vaan lähinnä kyseessä on vilkaisu taaksepäin. Olen jonkin vastaavanlaisen joskus tehnytkin, kai, mutta kun tosiaan viime keväänä onnistuin kadottamaan kaikki kuvat tästä blogista, niin tehdään uudestaan.

Syyskuussa tuli täyteen seitsemän vuotta Ranskassa. Siihen on mahtunut... *laskee* kahdeksan asuntoa. Yhdeksän neliön asuntolahuoneesta sadan neliön kimppakämppään. Lautalattioita, vaaleansinistä kokolattiamattoa, hometta ja hienostokaupunginosaa ja etenkin usein aivan käsittämättömiä rakennusratkaisuja.

Ensimmäinen "asunto" oli itseasiassa asuntolahuone. Ne huimat yhdeksän neliötä. Hyvin tavanomainen yliopiston asuntola, joskin melko vasta remontoitu, ja olihan minulla sellainenkin ylellisyys kuin minikokoinen jääkaappi. Silloin, vuonna 2005, internetyhteyttä ei asuntolassa ollut tarjolla, asia lienee muuttunut sittemmin.

cité U Medreville Nancy

Ei minua ahtaus haitannut, mutta en ikinä tottunut ihmisten täydelliseen kyvyttömyyteen pitää yhteiskäytössä olevat vessat, suihkut ja keittiöt siisteinä. Niinpä suorastaan hihkuin innosta, kun ensimmäisten seitsemän kuukauden jälkeen tajusin avata suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja pääsin siirtymään viereisessä rakennuksessa olevaan yksiöön. Neliöitä tuplasti, mutta etenkin oma pieni keittiöntapainen ja oma kylppäri, joka oli tasan niin siisti kuin itse halusin. Siinä oli kyllä se mielenkiintoinen piirre, että "kalustetussa" asunnossa ei ollut keittiössä kuin allaskaappi ja vaatteille oli tasan tarkkaan yksi hylly ja yksi ripustustanko...

Aristide Briand

Siinä olin jopa vuoden ja siirryin 150 km itään, Strasbourgiin tekemään työharjoittelua ja sitten jatkamaan opintojani. Siellä vietettyyn puoleentoista vuoteen mahtui kaksi kimppakämppää. Ensimmäinen oli asuntona aika mainio, mutta sitä vuokrannut asunnonvälitysfirma halusi olla vittumainen, eikä tehnyt vuokrasoppariin muutosta. Ei sopimusta, ei asumistukea, liian kallis. Mutta olihan se kiva. Lautalattiat, katto korkealla, huoneessani helposti 18 neliötä. Kirjava olohuone.

Appart bd de Lyon

Toinen kämppä olikin sitten hienostokaupunginosassa, ja melekoisessa kunnossa. Mutta olihan meillä vaaleansininen kokolattiamatto eteisessä ja vessaan hylätty televisio. (Kyllä, olen sittemmin kirjoittanut nämä kimppakämpät Vaaleanpunaiseen. Kaikella on esimerkkinsä elävässä elämässä...)

appart Orangerie

Strasbourgin jälkeen paluu takaisin Nancyyn, vajaaksi vuodeksi. Jostain syystä tästä asunnosta, kuten parista seuraavastakin, on kumman vähän kuvia. Mutta Nancyssa asuimme pienessä kaksiossa, pienellä kadulla joka taisteli paikastaan uusiorakennusten keskellä. Vaaleanvihreä keittiö, punainen porraskäytävä ja misère jonka muuttomieheni sittemmin tappoivat.

Nancysta etelään. Ensimmäinen asunto oli pikkukaupungissa, miltei juna-aseman vieressä. Se oli liian pieni meidän tavaroillemme ja siitä jäivät mieleen lähinnä jäinen lattia, hedelmävarasto alakerrassa ja etenkin käsittämättömän typerä suunnittelu, joka aiheutti sen, että seinät homehtuivat. Puoli vuotta riitti.

home

Nizzan asunto oli kiva, suosikkini tähänastisista. Vanhahan sekin oli, ja makuuhuone oli jostain kumman syystä sijoitettu vilkkaan kadun puolelle, eikä suinkaan sinne pihan puolelle, jossa olisi ollut rauhallista. Mutta kummaksi maalattu vessa, kaksi parveketta, lämmintä ja sijainti ihan sataman vieressä. Siinä kyllä viihtyi sen aikaa, mitä me olimme, puolitoista vuotta. Ei siitäkään kuvia juuri ole. Etelästä on muutenkin kuvia lähinnä ulkoa, rannalta ja kävelyretkiltä. Ei siellä sisällä eletty.

nizzappart

Nizzasta pohjoiseen. Tähän mennessä olen tosiaan kasannut 2200 muuttokilometriä. Täkäläinen asuntomme on isohko kaksio ghettokaupunginosassa, sinisiksi maalatut kaapinovet eikä minkäänlaista ääneneristystä. Maailman pienin kylpyhuone, vielä ahtaampi kuin se, joka minulla oli aikoinaan miniyksiössä. Tuskin tästäkään kuvia olisi, jollei mies olisi joku päivän innostunut moisia räpsimään. Hyvä niin. Tarkkasilmäisimmät muuten huomaavat, että Ikean kirjahylly on kulkenut sitkeästi matkassa mukana kaikki nämä vuodet. En aio luopua siitä vastakaan, saa olla olohuoneen nurkassa niin kauan kuin vain kestää kasassa

Lillappart

Entä seuraavaksi? Sen näkee sitten ensi kesänä. Eiköhän tästä johonkin muuteta. Tulee jo ennätys sinällään jos ollaan tässä kämpässä se miltei kaksi vuotta. Muuttokuviot ja asunnon vuokraamiset ilot on opittu, mutta joka kerta se vain stressaa yhtä paljon.

  • Arkitehti
    Kommentti Lähettäjä: Arkitehti
    20/10/2012 @ 10:58

    Urheasti matkassa roikkuva Expedit!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    20/10/2012 @ 18:19

    Kyllä, se on ollut reipasta lastulevyä!

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!