"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Ei pitäisi pienen ihmisen uhmata jumalia.

Ei pitäisi mennä puhumaan keväästä ennen kuin on kevät. Mitä sanoin viimeisessä postauksessa? Mitä sanoin?

Tänä aamuna satoi lunta.

Kuulin veden lorinan aamulla herätessäni, ennen sianpieremää, kuudelta, pimeässä. Aamuteevee uhkaili lumella. Siinä vaiheessa vilkaisin ulos verhojen takaa ja totesin taivaalta tippuvan suuria märkiä hiutaleita. Laitoin raidallisten sukkahousujeni kaveriksi saapikkaat. Pikku Myy -kenkäni. En avonaisia korkokenkiä.

Taivaalta tippuvat jalkarätit kastelivat sukkahousujen polvet ja marjanpunaisen takin helman. Takin kanssa yhteensopiva sateenvarjo suojasi muun. Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Lunta satoi koko päivän. Aivan koko päivän. "Keliolosuhteiden takia" oppilaitoksemme suljettiin klo 16. Siinä vaiheessa alkoi taistelun tie. Lunta, märkää lunta, sohjoa. Aivan joka paikassa. Viisitoista, kaksikymmentä senttiä. Lumikolista kuultukaan.

Viemärit eivät vetäneet. Välillä tietä ylittäessä joutui tilanteeseen, jossa edessä oli suuri lammikko. Tuntematon bloggaaja aavan jäämeren rannalla. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää. Täytyy mennä lävitse. Niihin lammikoihin upposin nilkkaani myöten, koroissakin. Ne viisitoista senttiä silkkaa vettä.

Kotiin palattuani totesin villasukat oivalliseksi keksinnöksi.