Vastavärejä

Tänään olen nähnyt punaista ja vihreää.

Aamulla armahani lähti liikkeelle ihan liian aikaisin lauantaiaamuksi, yhdeksän maissa. Minä käänsin vielä kylkeä pari kertaa ja sain sitten itsenikin ulos ovesta. Tosin, lopulta sain hoidettua vain yhden niistä kolmesta asiasta jotka aioin saada alta pois, mutta noh, onhan tuo viikko ensi viikollakin. Tai lauantai ensi lauantaina, viikolla en ehdi tehdä mitään, koska työssäkäyvän ihmisen* aikataulu.

Aluksi näin vihreää. Kävin nimittäin ohikulkeissani postissa, aikomuksena ostaa setti postimerkkejä automaatista. Kone tarjoaa ainoana vaihtoehtona "lettre verte", vihreä kirje. Minä tuijotan hölmönä ruutua. Tämä ei ole normaalia. Peruspostimerkit ovat aina olleet punaisia. Antakaa minulle punaisia merkkejä. Painelen vähän lisää nappeja ja tajuan, että näköjään täälläkin on siirrytty erihintaisiin kirjeisiin. Vihreällä merkillä varustetut ovat vähän halvempia kuin ykkösluokassa kulkevat, punaisella merkityt. Muutoksesta on aikaa vasta kuutisen kuukautta, eihän ulkosavolainen voi kaikkea niin nopeasti tajuta.

Ostin sitten vihreitä merkkejä.

Sen päälle näin sitten punaista. Verenpunaista. Pistäydyin EFS:n, paikallisen veripalvelun tiloissa otattamassa itsestäni pari tuubia verta. Kutsuivat kirjeellä, kun eivät kuulemma olleet taannoisen verenluovutuksen laboratoriotestit menneet kerralla läpi. En ollut edes yllättynyt. Veressäni on jotain, joka sekoittaa reaktiivit aina, kun minusta halutaan testata ikävämmänsorttisia sairauksia. Kontrollia ja kontrollin kontrollia. Kotiin palattuani sitten otin ihan itse itseltäni senkan sormenpäästä, paperinreunan ystävällisellä avustuksella.

Kirjamarkkinat Place Rihour

Leijonat olivat virittäneet Place Rihourille kirjamarkkinat. Melko uskaliaasti tosin, sää on harmaa ja miltei sateinen. Kirjat viisi euroa kilolta. En sitten päässyt pois ilman kahta mintunvihreäkantista chick lit -opusta. Jos vielä olisin ostanut pullollisen samppanjaa, niin tätähän voisi kutsua taustatyöksi. (Ja kutsunkin. Enhän minä nyt niitä muuten lukisi. Tietenkään.)

Anaïs Nin & Bridget Jones
Siinä on päiväkirjoja tarjolla.


* Niin unohdin vissiin kertoa, että aloitin työharjoittelun. Työmatkaan menee kaikkiaan hyvinkin kolme varttia ja olen riippuvainen juna-aikatauluista, joten viikolla ei ihan hirveästi ehdi asioita hoitaa. Mutta harjoittelusta enemmän joskus toiste.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!