Asunnonetsinnän iloja

Olemme muuttamassa. Taas kerran. Minulle vasta kahdeksas kerta näiden Ranskanvuosien aikana. (Kyllä, äiti, asunto on nyt. Siitä lisää myöhemmin.) Asia nyt ei ole sinänsä kovin yllättävä, kun tietää, että kuljetan mukanani yhtä ylimääräistä asukasta. Jos oikein halukkaita oltaisiin oltu, niin olisihan tähänkin varmaan mahtunut joksikin aikaa. Mutta vaikka kaksiossa onkin noin 58 m², niin pohjaratkaisultaan ja säilytystiloiltaan tämä on vähän töppö. Puhumattakaan komeron kokoisesta "kylppäristä".

Ranskassa on vuokrasopimuksissa sellainen ihastuttava piirre kuin kolmen kuukauden irtisanomisaika. Eli käytännössä asunto on sanottava irti ennen kuin on uudesta tietoa, ellei sitten halua maksaa useampaa kuukautta tuplavuokraa. Monille taloudellisesti melko mahdoton ratkaisu. Joten meilläkin irtisanomisajan päättyminen on hiipinyt ja hiipinyt lähemmäs. Neuvottelimme siihen jo kertaalleen jatkoa (kun ei tähänkään ole uutta vuokralaista vissiin löytynyt.)

Olemme käyneet katsomassa... kolmeakymmentä (?) asuntoa. Soittaneet varmaan sadan perään. Useammin kuin kerran homma on tökännyt siihen tosiasiaan, ettei kummallakaan ole tällä hetkellä toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta. Toisella puoliskolla on kyllä ihan Oikea Työ, mutta kun se on "vain" kolmen vuoden sopimus. Minähän olen kesän ajan ainoastaan siivelläeläjä ja kasvatan mahaa.

Seassa on ollut niin kivoja kämppiä kuin aivan kauhistuksiakin. Ihan hirvittävän nirso ei parane ihmisen olla, kun todellisuus on minkä edellä mainitsin, mutta joku raja sentään.

Le maitre vous parle
Tämä oli jossain kimppakämpässä.

Ranskaan tuleva suomalainen joutuu miltei poikkeuksetta pikkuisen laskemaan asumisstandardejaan. Tai noh, jos on sellaiset tulot, että kukaan vuokralleantaja ei katso pitkin nenänvarttaan, niin ehkä sitten voi saada priimaa. Mutta vallan usein se ei ole tilanne. Minua on jo vuosia hämmästyttänyt, miten keskimäärin välinpitämätön ranskalainen asunnonomistaja on omaisuutensa kunnosta. Kulunutta, remontoimatonta, likaista. Kaikki on vähän lenkallaan, ja sanoinko jo, että likaista?

Olen tosiaan muuttanut melko monta kertaa, ja nähnyt jo kaikenlaista, mutta näiden vuosien karmein tuli tässä vastaan viikko-pari sitten. Miltei harmittaa, etten tullut ottaneeksi todistekuvia. En olisi ikinä iljennyt laittaa sellaista vuokralle. Se oli kaikkea mahdotonta: revenneitä tapetteja, roikkuvia putkia, mutkalla olevia muovimattoja, rapisevaa maalia, irronneita kaakeleita, hataroita ikkunoita... siitä vuosien aikana kertyneestä likakerroksesta puhumattakaan. Pahinta oli, että remontilla siitä olisi saanut kivan asunnon: kolme makuuhuonetta, ullakko ja tilavat olohuone ja keittiö. Mutta se kunto... *hrrh* Ranskassa on sana, insalubre, joka asunnon kohdalla kääntyisi lähinnä asumiskelvottomaksi. Tässä ei oltu kaukana siitä.

Uusiksi laitetuissa asunnoissa saattaa olla puolivarusteltu keittiö, muutamalla kaapilla ja ehkä jopa liedellä. Uuni? Ei ole. Jääkaappi? Noh sitä nyt ei ole ainakaan. Pesukoneliitännät? Voit pitää itseäsi onnekkaana, jos niitä on asunnossa kaksi: toinen keittiössä ja toinen kylppärissä. Useimmiten jompikumpi puuttuu. Kaappitila? Krhm... Niin, ei olla Suomessa. Lämmitys? Niskakarvani nousevat pystyyn, jos näen vielä yhdetkin 80-luvulla asennetut sähköpatterit 30-luvulla rakennetussa (ja eristetyssä) asunnossa.

Tässä maassa on kuitenkin sitten vielä paikalliset erikoisuutensa, kun etsii kämppää. Etelässä ei olisi viitsinyt vuokrata mitään, missä ei ole parveketta tai puutarhaa, sen verran olennainen asia se on puolivuotisen kesän alueella. Täällä pohjoisessa joutuu vain toteamaan, että molemmat ovat lähinnä tuurissaan (tai jos on varaa). Täällä olen myös todennut, että kaikki kaksiota isompi rakennetaan miltei poikkeuksetta useampaan tasoon. Kaupungit on rakennettu tiiviisti, ja talot ovat "Benelux-malliin" kapeita ja korkeita. Huone tai kaksi per kerros. Ei pidä pelätä portaita.

Paitsi, että vastaan tuli useita, joissa nimenomaan pelkäsin portaita. Käsittämättömiä kaiteettomia tikapuuviritelmiä. Sellaisessa pelottaisi asua jo muutenkin, saatika sitten, kun pitää kuljettaa lasta sylissään. Alla olevassa kuvassa on yksi esimerkki kammoportaista. Vasemmalla reunalla on seinä, mutta siinä oikealla on pelkkää tyhjää. Ei voi kuin kysyä, mmmiksi tuohon ei ole laitettu kaidetta.

kammoportaat

Vaan, ei niin vaikeaa, ettei joskus onnistaisikin. Vuokranvälitysfirma teki kerrankin työnsä ja vielä toivotulla aikataululla. (Parempi onkin, siitähän niille maksetaan.) Luvassa olisi siis muutto pikkukaupunkiin tästä varttitunnin junamatkan päähän. Uusiksi maalattua ja pinnoitettua, siedettävät portaat ja iso ullakko. Pihaa ei tokikaan ole, mutta sehän nyt olisi ihan liioittelua.

...vaan se toinen pesukoneliitäntä pitää asentaa, tietenkin. Taas kerran.

- - -

Jos joku eksyi tänne hakusanoilla "asunto Ranskasta" tjsp., marmattamisen sijaan ihan konkreettisia vinkkejä asunnonhakuun löytyy *tämän linkin takaa*.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!