Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

*Laskee vuosia taaksepäin*

Ostin talvikenkäni kun olin ensimmäistä vuotta yliopistossa Jyväskylässä. Joulualennusmyynneistä. Eli siitä on aika tarkkaan yhdeksän vuotta aikaa.

Ne ovat hyvät talvikengät. Viinipunaiset matalat nilkkurit, Goretex-pinta eli käytännössä vesitiiviit. Pohja on jo vähän kulunut. Mutta käytän kenkiä vieläkin, kun sattuneesta syystä niiden käyttöpäiviä on ollut vuodessa alta viikon verran.

Tänään on yksi niistä päivistä.

Siperiasta tuulee. Tai ainakin eilisiltana saattoi olla ihan varma, että tuuli. Lumimyräkkä oli semmoinen, joka tunkee sitä satavaa valkoista ja kylmää jokaisesta paljastuneesta raosta iholle.

Lumisade

Aamu nousi kuin sellaisena, jota voisi odottaa pääkaupunkiseudulla joulun aikoihin. Useampi sentti nuoskalunta, joka kenkien ja renkaiden alla tallaantuu jäiseksi niljanteeksi. Huomasin asemalta töihin kävellessäni, että olin unohtanut kuinka paljon fyysisempää onkaan tarpoa lumessa/loskassa/jäällä kuin sileällä sulalla asfaltilla.

Ei se nyt sentään niin kamalaa ole kuin viime vuonna, kun erään aamupäivän aikana märkää lunta satoi kuin saavista kaatamalla, kaikki viemärit tukkeentuivat ja katujen ylityspaikat (metroaseman ympäristöstä puhumattakaan) muuttuivat viitisentoista senttiä syviksi jäisiksi lammikoiksi, joita ei voinut kiertää.

Ja yksi hyvä puoli on näissä talvipäivissä. Silloin kun ei sada lunta, taivaalla on omituinen valoilmiö, jota auringoksikin kutsutaan.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!