Kirjastot Ranskassa

Mietin tovin, että laittaisinko tämän tekstin tuonne toiseen blogiin vai tähän, mutta menköön nyt otsikon "ihmetellään Ranskaa" -alle.

Olen jo aiemminkin maininnut, että hämmästyin siitä, kuinka vaatimaton oli Nizzan "iso" pääkirjasto. Eilen koin ihan vastaavan häkeltymisen, vaikka olisi pitänyt osata odottaa. Lillen (metropolissa lähemmäs miljoona asukasta) pääkirjasto on lainauskokoelmiltaan ehkä noin puolet Varkauden (25 000 asukasta) kaupunginkirjastosta. Tokikin on sanottava, että ei-lainattava kokoelma on huomattavasti laajempi ja sieltä löytyy ilmeisesti myös hyvin harvinaisia lehtiä, mutta silti.

BM Jean Levy Lille
Kuva on turhan pieni, mutta ainoa jonka löysin. Siinä on pääkirjaston koko lainauskokoelma (kauno- ja tietokirjallisuus), lasten- ja nuortenosastoa lukuunottamatta.

Ja tämä on kuitenkin 100 000 kirjakaupan maa.

Aloin siinä sitten miettiä ääneen Facebookissa, että missä lienee vika. Onko kyseessä kulttuurista vai politiikasta johtuva asia, vai ehkä molemmista.

Vera arveli, että syynä ovat ehkä Suomea korkeammat lainauskorvaukset, mutta Sofia-yhdistys, joka valvoo tekijänoikeuksien maksamista kirjastohankinnoista, kertoi toisin. Ranskassa ei itse asiassa ole varsinaista lainastokorvausta. Kirjasta maksetaan kertakorvaus, "kirjastokorvaus", hankituista kappaleista. Ei suinkaan lainausmääristä. Se on kirjailijalle 2,29 € per ostettu teos, kustantajalle menee reilu euro. Vuosittainen summa on ollut 14 miljoonan euron luokkaa, yksittäinen kirjailija on saanut 150 - 10 000 euron potin.

Valikoimien taustalla lienee budjetin kapeus, mutta kysymys on myös kulttuurillinen. Tunnen tässä maassa paljon lukevia ihmisiä, jotka eivät käy oikeastaan koskaan kirjastossa. Kirjoja ostetaan runsaasti, ja kirjojen hinta on selkeästi halvempi kuin Suomessa. Ranskalaiset eivät ole kasvaneet sellaiseen kirjaston olemassaolon itsestäänselvyyteen kuin suomalaiset. Vertailuna voitaisiin kertoa, että Ranskan julkisilla kirjastoilla on noin 6,5 miljoonaa asiakasta, joista noin 5,7 miljoonaa oikeasti kirjastokorttiaan käyttävää, eli alle 10% väestöstä. Suomessa lainaajia on noin 2,3 miljoonaa, eli päälle 40% väestöstä.

Häpeäkseni (?) on sanottava, etten minäkään juuri ole käyttänyt kirjastopalveluja, opinahjojen kirjastoja lukuunottamatta. Ja silloin kun haluaisin jotain, en löydä. Kuten eilen. Ajattelin ihan piruuttani lainata jonkin kirjoitusoppaan. Sellaisia on kiva lueskella. En löytänyt mitään sopivaa, ja lopulta kysyin. Ensin sain selittää edestakas ja ylösalaisin, että mitä oikein etsin. Sitten tämä oikein miellyttävä nuorimies penkoi hyllyjä hetken, kävi varastossakin ja lopulta totesi: "On meillä yksi, tiedän miltä se näyttää, mutten nyt muista nimeä. On varmaan lainassa."

Siitä keskustelu jatkui paikalliseen kirjoittajakulttuuriin. Täällä oppaat ja koulutukset eivät kuulu siihen. Suomessa on kaikenlaista kirjoittajakoulutusta, useamman vuoden kestävistä aina viikon kesäkursseihin. Monimuotoa ja nettikursseja. Ranskassa kirjallisuusopintojen kenttä on painottunut nimenomaan kirjallisuuteen, sen analysointiin ja tulkintaan. Kirjailijat tekevät kierroksen sellaisen kautta tai sitten vain tulevat... jostain. Itse kirjoittamista ei opeteta kovinkaan laajasti, eikä se ole samalla tapaa "kansanhupi" kuin Suomessa.

Pitäkää vain yllä myyttiä lukijakansasta siellä Suomessa. Ei se pahaa tee.

  • Tytti
    Kommentti Lähettäjä: Tytti
    12/01/2013 @ 12:51

    Raivostuttavaa on myös se, että tiedon portit pysyvät usein visusti kiinni: Suomessa kuka tahansa voi saada esimerkiksi Helsingin yliopiston kirjastokortin, mutta Ranskassa vieraileva tutkija (tai mikä pahempaa: yliopistollisten instituutioiden ulkopuolinen tiedonjanoinen ihminen) joutuu “kirjastonhoitajan kuulusteluun", mikäli mielii tutkailla BnF:n valtaisia kokoelmia Pariisissa. Tarvitaan ainakin suosituskirje, ja olenpa kuullut, että sittenkin voi vielä törmätä vaikeuksiin. Bibliothèque Ste-Geneviève on sentään vähän helpommin lähestyttävä, mutta ei sinnekään noin vain marssita sisään kuin hollitupaan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/01/2013 @ 21:03

    Kunnankirjastot ovat vähän helpompia, mutta asuinpaikkatodistusta niihinkin yleensä vaaditaan…

    Aika huima tuo BNF:n toiminta :o

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!