Tekee hyvää

Hyväntekeväisyys on vaikea juttu. Ainakin ulkosavolaiselle.
Siis se sellainen rahanantamishyväntekeväisyys, jossa erikseen pitäisi lahjoitta jokin summa jollekin taholle. Ei vain muista. Ei tule tehneeksi. Kaikki tekosyyt ovat toimivia. Jos muiden ylitse pääsee, niin vähintäänkin joku kysyy silleen sopivasti skeptisin äänenpainoin: "Tiedäthän sinä, että siitä rahasta 53,8% menee kaikkialle muualle kuin avuntarvitsijalle?"

Että ole siinä hyvä.

Aikaa vievä vapaaehtoistoiminta ei sekään kaikilta onnistu. (Katsokaa vain taas minun suuntaani.) Niin paljon kuin ylimääräisiä käsipareja esim. Emmaüksella tai Restos du Coeur'illa (ruokaa huono-osaisille tarjoava yhdistys) tarvittaisiinkaan. Mutta sellaiseen pitää sitoutua, ja minä olen hirvittävän huono sitoutumaan mihinkään ei-pakolliseen. Tuolta toiselta puoliskolta sekin onnistuu, mutta sillä nyt onkin jotakin huomattavasti tiedostavampia geenejä. Keskimäärin maailmanparantamissitoutumisen taso siis on ihan kohtuullinen tässä huushollissa.

suklaalampaita
Suklaalampaat eivät liity aiheeseen.

Joka tapauksessa, tätä kaikkea ajatellen pidän tilanteista, joissa hyväntekeväisyys on tehty ihmiselle helpoksi. Se vaatii vähän vaivaa organisaation puolelta, mutta todennäköisesti triplaa lahjoitukset. Ajatellaan esim. juuri Restos du Coeur'in elintarvikekeräyksiä. Kaupan eteisen nurkkaan hyljättyä pahvilaatikkoa paremmin toimii se, kun muutama vapaaehtoinen jalkautuu paikalle. Sisään tuleville asiakkaille törkätään käteen muovipussi, johon saa kerätä lahjoituksia. Kassojen jälkeen joku kokoaa niitä ostoskärryyn. Siitä on paljon vaikeampi iljetä vain kulkea ohi. Ja toisaalta, silloin vasta muistaa, etteivät pari säilykepurkkia tai omenapussi minua vararikkoon aja.

Näin joulun alla täällä järjestetään vuosittain Père Noël est-il un rocker ? -konsertti. Tai oikeastaan festivaali, konsertteja riittää useammalle illalle. Poikkeuksellisen festivaalista tekee lipunhankintatapa: lipun saa ainoastaan vaihtamalla sen uuteen leluun. Lelut sitten jaetaan joululahjoina köyhemmille lapsille.

Tarjolla on lista yhteistyökumppaneiden tarjouksista, mutta siinä saa satunnainen konserttivieras halutessaan jopa vähän suunnitella: Olisiko mielenkiintoisempi hyväntekeväisyyslelu koottava auto vai leimasintaulusetti?

Ja ulkosavolainenkin voi hiljakseen miettiä, olisiko minusta hyötyä. Tarvitsisivatkohan ne lahjojen paketoijaa? Paketoiminen on kivaa ja terapeuttista. Kummallisuutensa kaikilla, minun kiinnostuksenkohteisiini kuuluu paketointi.

Lahjapussi
Suklaapussi sen sijaan liittyy aiheeseen löyhälti.

(Mistä aiheesta voisi näin loppusanoiksi jakaa pari arkistolinkkiä. Jouluun ei enää ole kuin se alta kaksi kuukautta, joten kohta alkaa hakukonetilastoista löytyä hakuja, joissa kaivataan ohjeita lahjapussiin tai lahjarasiaan. Katsokaa noista, kun Stazzy-täti on askarrellut.)

  • airi
    Kommentti Lähettäjä: airi
    01/11/2013 @ 20:50

    minusta kivointa hyväntekeväisyyttä on se, kun saa itsekin jotain : ostaa jonkun jutun, menee konserttiin … se on vähemmän osoittelevaa, sitä melkein unohtaa, että tämä on nyt hyväntekeväisyyttä. emmaus on juuri siksi hyvä, ostamalla sieltä, paitsi että saa halvalla tarvitsemansa, tietää, että kaikki raha menee hyvään tarkoitukseen. lisää hyvää mieltä ja kaappitilaa saa lahjoittamalla turhat, hyväkuntoiset tavaransa emmaukselle. emmaus nimittäin elää (vain) lahjoituksista.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    01/11/2013 @ 23:34

    Hyvä pointti tuo, että ostaminenkin voi olla hyväntekeväisyyttä.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!