Jauhoiset jumalat

Kyllä ei ihmisen pitäisi olla uskoton.
Nimittäin leipomolleen.

Kun leipomojumalat ovat antaneet lähistölle putiikin, josta saa palvelua ja jossa leivät – ja etenkin croissantit – ovat oikeasti hyviä, niin ei silloin pidä ihmisen menemän loikkimaan aidan toiselle puolen.

Siitä on monta todistetta. Jo se, kuinka minulla menevät pasmat sekaisin, kun kantaleipomokonditorion tiskin takana onkin väärä ihminen. Väärä = ei kumpikaan niistä kahdesta tavallisesti tapaamastani naisihmisestä, joiden kanssa jopa minä kykenen hetkelliseen small talkiin.

Toinen todiste taas lyötiin kasvoille tänään. Pistäydyin aamuvarhaisella epätavanomaisella suunnalla kaupunkia ja kotiin palatessani päätin pistäytyä keskusaukion leipomossa, jossa, sanottakoon, on oikein kiva leipävalikoima. Mutta kun leipomojumalat eivät ole suotuisia moisille syrjähypyille!
Minä en ikinä saa sieltä mitä haluan. Joko minulle yritetään sitkeästi myydä aivan muuta kuin mitä olen ostamassa. Tai vähintäänkin, jos leipä on oikea, se leikataan, vaikka olen nimenomaisesti kieltänyt. Meh.

Tänään luovutin jumalten tahdolle ja otin leikatun leivän vastaan. Toisinaan paremmalla aktiivisuuspäällä pyydän uuden. Onhan se nyt kurpale, että pelkkä leipomossa käynti aiheuttaa epäilyksiä ihmisten kommunikaatiokyvyistä: joko minä en osaa puhua ranskaa, tai sitten putiikin naisimmeiset eivät hallitse kuullunymmärtämistä.

Kuten aiemminkin todettua, lähileipomomme on oikeastaan konditorio. Tämä éclair näyttää sairaalta, mutta oli vallan mainio; ei ollenkaan liian makea, kuten leivoksilla usein on taipumuksena.
Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!