Kakstuhattaneljätoista

Jep. 2014 on ollut päälle seitsenvuotisen blogihistoriani hiljaisin vuosi. Tai oikeastaan ei edes ole ollut. Olen vain keskittänyt suurimman osan blogienergiastani tuonne kirjoittamis- ja kirjablogin puolelle. Reaalielämässä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään, mistä malttaisi raportoida: se kun on mallia lapsj lapsj lapsj. Ja ulkosuomalaisuutta on kestänyt jo tarpeeksi monta vuotta. En enää osaa kummastella samalla intensiteetillä kuin ensimmäisinä vuosina. Ilmeisesti ranskalaisiinkin siis tottuu. Kai. Ehkä.

Mutta silti päätin tehdä viimeinkin lyhyen katsauksen siihen, mitä vuonna 2014 on tapahtunut.
Varoitan, tämä on koonti mallia lapsj lapsj lapsj ja kirja kirja kirja, koska vuosi on ollut juuri sitä.

Helmikuussa siirryin parin kuukauden pätkätyöajaksi ihan oikeiden ihmisten työelämään. Eli lapsj meni hoitoon. Moni Suomessa saattaisi kauhistella reilun viiden kuukauden ikäisen natiaisen selviämistä hoidossa, mutta täällä kukaan ei kummastellut. Äitiysloma oli loppunut jo paria kuukautta aiemmin. Sitä paitsi pian kävi ilmi, että lapsj oikeasti viihtyy siellä. Jopa niin hyvin, että olen saanut kerta toisensa jälkeen pukea suuttunutta Ilianaa: hän kun haluaisi vielä jäädä leikkimään.

Iliana noin 6kk ei vaikuta kovin onnettomalta hoitopaikassa.

Toukokuun alussa pakenimme pariksi viikoksi toiselle puolen maapalloa. Ainakin suunnilleen. Martinique on tarpeeksi kaukana ollakseen eksoottinen. Minä en ruskettunut, mutta meinasin kyllä palaa, vaikka kuinka koetin vältellä aurinkoa. Tätä voi pitää siinä mielessä erikoisena, että yleensä kuitenkin rusketun. Karibian aurinko vain oli ihan liian kova.

Matkaan mahtui jonkin verran hiekkarantoja ja meressä uimista (en jaksa lojua pidemmän päälle), aikaisia herätyksiä (koska lapsi), aikaisia nukkumaanmenoja (koska turisteilu ja aikaiset herätykset), lukemista sohvalla lojuen, lämpöä, rommia, hyvää ruokaa. Kaikkea mitä lomalla pitääkin olla.

Iliana noin 8kk ei vaikuta kovin onnettomalta myöskään rannalla. Myös ulkosavolainen nauttii olostaan suhteellisessa varjossa.

Kesän vietin... miettien, että pitäisi kirjoittaa gradua (en kirjoittanut). Miettien että pitäisi editoida (editoin, suurimmassa korjaustiedostossa oli 1630 kommenttiaaaargh). Sen päälle taisin käydä myös Suomessa, kaksin lapsen kanssa. Lapsj sai jakamatonta huomiota isovanhemmiltaan, ja minä kävin ihan itte ja yksin Jyväskylässä Finnconissa. Se näytti suunnilleen tältä:

Osuuskumman S/S Steampinkin naisisto

Syyspuoli vuotta meni virallisesti etsiessä töitä. Epävirallisemmin en suorastaan ehtinyt tylsistyä. Olen taittanut, toimittanut, aloittanut kirjoittamisen perusopintoja avoimessa yliopistossa... ja etenkin syksyn suurimmat ja olennaisimmat kaksi sanaa ovat olleet Tulen tyttäriä. Kirja kirja kirja. Olen kyllästyttänyt jo kaikki läheiseni aiheella. Kiitos ja anteeksi. Olen myös päätynyt miettimään, kuinka usein on tervettä googlata itseään. Toistaiseksi en ole vielä luovuttanut.

Syksyn lapsj lapsj lapsj -osiossa sanottakoon, että elokuun lopussa Iliana täytti vuoden, ja lokakuun lopussa tirppana lähti kävelemään. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin en enää oikein edes muista, että on ollut lapsi joka ei ole kävellyt. Meno alkaa olla varsin vakaata ja juoksuaskeliakin neiti ottaa, ainakin jos luvassa on ruokaa. Niin, ja tähän joulun alle kuvioihin tuli myös ensimmäinen oikea sana: "c'est quoi ?" (mikä se on?) Sitä sitten hoetaan kysymyksenä kaikkeen mahdolliseen. Tuossa uudenvuodenpäivänä puistossa kävellessä meinattiin huvittua, kun jokaisen koiran kohdalla Iliana pysähtyi:
Pieni koira = "c'est quoi ?"
Suuri koira = "c'est quoi ?"
Keskikokoinen koira = "c'est quoi ?"
Matala koira = "c'est quoi c'est quoi c'est quoi ?"
"Sekin on koira, rakas. Myös se on koira."

Iliana 1-vee. Hymyileminen juhlatamineissa ei näköjään ole hyvä ajatus.

Mitäs muuta? Noh, laitetaan vaikka satunnaisia kuvia, niin ei tarvitse sen kummemmin tarinoida...

Mä ja Morre Helsingin kirjamessuilla puhumassa enimmäkseen fiksuja.

Ruskettunut lapsj ja punainen äet. Vedenjuonnissa, luulen. Martinique siis kuitenkin.

Älkää kysykö. Tai kysykää vain, vastauksen todenperäisyydestä en mene takuuseen.

Ekaa kertaa saunassa.

Tähän vuoteen on mahtunut siis kaikkea kivaa, onnistumisia ja myös epäonnistumisia ja epäuskoa omaan osaamiseen. Olen myös sairastanut enemmän kuin koskaan ennen, ajoittain melko ikävästikin. Tulevalle vuodelle toivon siis terveyttä, energiaa, kykyä sivuuttaa epäusko. Jaksamista ja etenkin malttia hämmästellä sitä, miten lapsj kasvaa.

Kirjoitetaan tästä vuodesta vielä hieman edellistäkin parempi, jookos? Hyvää vuotta 2015 myös kaikille lukijoille!

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    05/01/2015 @ 14:42

    Terveempää vuotta sinulle - ja koko perheelle tietysti terveyttä tälle(kin) vuodelle!

    Kun on siinä rajoilla, oppii viimeistään arvostamaan sitä, jos pysyy kuitenkin enemmän siellä hyvinvoinnin puolella.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/01/2015 @ 15:12

    Tuo on muuten ihan totta. Yhtäkkiä pikkukremppa ei niin haittaakaan.

    Parempaa vuotta 2015 sinnekin!

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    05/01/2015 @ 16:12

    Luin että pikkuremppa.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!