Editaattori

Agitaattori, provokaattori, terminaattori, editaattori. Vai miten se nyt menikään?

Jos voisi loppuikänsä kirjoittaa pelkkää raakatekstiä pöytälaatikkoon, olisiko sitä sitten onnellinen? Jos voisi välttää sen vaiheen, kun tuntuu, että tekstinsä osaa ulkoa eikä se sittenkään ole se, mitä haluaa. Siellä on yksi henkilö liikaa (joo, tämä on valitettava fakta, mutten tiedä, mitä minä sille teen). Siellä on yksi uusi henkilö, joka sentään syntyi tarpeeseen.

Siinä on 18 lukua. Eikun 19. Yhtäkkiä tajusin, että se kaipaa yhtä lukua lisää 11. ja 12. väliin. Se ei ole vielä valmis. Olen kirjoittanut kolme lukua täysin uusiksi, ekaa pitää vielä viilata. Leikannut ja liimannut. Poistanut takaumia tai siirtänyt niitä toisiin paikkoihin.

Ja luojan kiitos vähitellen saanut otteen toisesta päähenkilöstä. Yhdeksän kuukauttahan tässä menikin.

Tunnen itseni ihan... tiedättekö, sellaiseksi tomcruise-säätäjäksi kuin siinä Minority Report -leffassa.



Paitsi, että minä laitan järjestykseen sanoja, lauseita, kohtauksia. Leikkaan kuvailuja ja dialogia. Ihan hassua.

Mutta meri siellä säilyy. Meri, mukulakivet ja katedraalin kyljen enkelit ilta-auringossa.

  • Susi
    Kommentti Lähettäjä: Susi
    04/05/2012 @ 09:39

    Voi kyllä: kunpa olisi vielä siinä vaiheessa, että tuotti itseensä tyytyväisenä raakatekstiä pöytälaatikot täyteen, eikä koskaan välittänyt siitä, millaisia tekstit oikeasti ovat.

    Voisiko jonkun palkata tekemään tekstistä valmiin? Leikkaa, liimaa, delete, delete, delete, kirjoita vähän lisää, leikkele taas ja liimaile uuteen järjestykseen. Eikä ikinä valmista -.-

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    04/05/2012 @ 10:42

    Tekstin muokkaaminen on se tuskaisin vaihe, mutta muista että se on vain vaihe ja päättyy sekin aikanaan. Ja se on mielestäni se vaihe, joka opettaa kirjoittavalle eniten tästä touhusta. Muokkaaminen potuttaa, mutta täysin muokkaamaton tekstin rämpäle laatikon pohjalla se vasta mieltä järsiikin.

  • Lukuhoukka
    Kommentti Lähettäjä: Lukuhoukka
    04/05/2012 @ 12:32

    Edidaattori, gladiaattori.

    Minä kirjoittelin monta vuotta pöytälaatikkoon tyytyväisenä. Tyytyväisyys sitten katosi jonnekin!

    Jos yksi henkilö on liikaa ja tiedä sen, ei kun poispois. :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    04/05/2012 @ 14:02

    Susi,
    siinä olisikin uusi ammattiala, editaattori. Tai jos voisi vain jotenkin heittää paperille ne kaikki visionsa, ettei tarvitsisi käsin muokata.

    Mary,
    Joo, tuo on ihan totta, että se opettaa hirviästi. Saa tavallaan ihan uudet silmät lainaan. “Miten mä en tuotakaan tajunnut aiemmin?”

    Lukuhoukka,
    Oh, gladiaattori jäi välistä, hitsi.
    Joo, vakaa aikomus se on häätää pois, mutta nyt vain pitää hahmottaa, miten sen osan oleellisuuksia täytyy muuttaa. Kenen suuhun mä lisään repliikkejä.

  • Ahmu
    Kommentti Lähettäjä: Ahmu
    04/05/2012 @ 22:32

    Joo, ei tää ihan terveen hommaa ole. Itse olen tässä huomannut, että näköjään joudun kirjoittamaan melkein koko M:n uusiksi. Siis 80 000 sanaa uusiksi. Voi apua, mitä touhua…

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/05/2012 @ 22:23

    Joo, hullun hommaa tää on. Mutta hulluilla halvat huvit. Rohkeutta M:n kanssa, Ahmu.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    07/05/2012 @ 07:57

    Ei liity tähän postaukseen, mutta lopetin juuri Rock Chicksin. HYVÄ JUMALA miten ihana kirja se oli. Kiitos vielä kerran. En olisi tähän törmätessänikään ikinä tarttunut teokseen itse kielen takia. Mutta ei siinä ollut ongelmia.

    Aaaaaaaaaaapua. Onko tällaista chick littiä lisää?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    07/05/2012 @ 14:48

    :D :D

    Lupaan vinkkaista, jos vastaavanlaista tulee vastaan. Ronni Cooper on näköjään kirjoittanut myös Manhattan -opuksen.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!