Eppu Nuotio - Neitsytmatka

Neitsytmatka on Eppu Nuotion Varkaus-sarjan toinen ja keskimmäinen kirja. Tajusin teoksen olevan osa jatkumoa vasta, kun googlettelin sitä uteliaisuuttani. Pokkari itse tarttui mukaan jollakin lomareissulla divarista ja päätyi luettavaksi nyt vasta.

Tarinan keskiössä on Lehmuksen perhe. Eletään 70-luvun loppua. Annukka on viisitoistakesäinen ja kaipaa kaikista eniten vapautta, pääsyä pois tehtaan varjosta. Isä Aimo on Ahlströmin tehtaan apulaisjohtaja ja sanalla sanoen häntäheikki. Äiti Marjatta haahuilee kotona kaupungin komeimmassa tiilitalossa ja huomaa mielenterveytensä rapistuvan pala palalta.

Eppu Nuotio - Neisytmatka / Otava 2005

Annukka on osuvasti kuvattu teinityttö. Rippikouluikäinen. Minä tunnistin sen saman vapauden kaipuun, suuret tunteet ja epävarmuuden. Teinitytöt osaavat olla toisilleen ilkeitä. Kukin repii suuntaansa ja kostaa, entistä parasta kaveria ei enää huolitakaan mukaan. Rakastuminen on rakastumista rakastumiseen.

Elin nuoruuttani samassa kaupungissa, tosin aika tarkkaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tunnistin paikat ja tehtaan hajun. Itse tosin en koskaan ollut tehtaalla töissä, sinne pääsivät vain työntekijöiden lapset... ja nimikin oli tainnut jo siinä vaiheessa muuttua Stora Ensoksi.

Tämä on hengästyttävä kirja. Intensiivinen. Merkittyä dialogia ei juurikaan ole. Ihmiset ajattelevat, puhuvat, lukija ei ole aina varma siitä, mikä sanotaan ääneen ja mitä ei. Luvun jälkeen oli aina pysähdyttävä hengittämään, ja intensiivisyys sai minut vaihtamaan mielipidettäni kirjasta muutaman sivun välein.

Kun Sinikka kysyy oliko Annukka Ilpon läksijäisissä seurakuntasalissa, Annukka tarttuu Sinikan ranteeseen ja vääntää sitä. Se ei voi olla kukaan muu kuin sinä Possukka, Annukka sihisee, kukaan muu ei päässyt meidän huoneeseen, kukaan muu ei tiennyt missä se oli. Kukaan ei tiennyt koko päiväkirjasta mitään. Sinikka ulisee, hän riuhtoo kättään, pyytää Annukkaa lopettamaan, pyytää päästämään irti. Mä en tiijjä mistä sä ees puhut, Sinikka vikisee, ootko sä vinello! Kellonnuppi tekkee ranteeseen reijjän!

Puoliväli jäi hieman latteaksi, mutta kirjan edetessä loppua kohti kiinnostuin uudestaan siitä, mitä henkilöille tapahtuu ja kostaako karma. Kaikkia solmuja ei avattu lukijan eteen. Jos antaisin kirjoille tähtiä, antaisin tälle kolme viidestä. Pidin, en ehkä varauksettomasti, mutta tarpeeksi ollakseni utelias jatko-osan suhteen.

Neitsytmatka on luettu myös Kirjahyllyn kautta -blogissa.