Minun on viimeinkin pakko tunnustaa itselleni, että puhelimeni kamera ottaa ihan hirveän huonoja kuvia hämärässä. Vaikka kuinka asettelisi ja yrittäisi, niistä ei ole mihinkään. Tämä varoituksen sanana, ei aiheena.

Varsinaisesti minun piti todeta, että löysimme kirjakahvilan. Itseasiassa löysimme sen ihan keskustasta joskus jo useampi kuukausi sitten ja kadotimme taas. "Jossain siellä sokkelossa se on, mutta en tiedä missä." Viime viikonloppuna sitten istuin mustan Twingon kyydissä, ajoin ohi ja tajusin viimeinkin pistää kadunnimen mieleeni. Tänään pistäydyimme ihan sisälläkin.

Siellä on kahvia, olutta, suupaloja ja etenkin kirjoja. Toisen käden kirjoja, joita saa lukea paikan päällä tai ostaa kotiinvietäväksi. Ranskaksi ja englanniksi.

Saatan käydä toistekin. Rottinkinen kiikkustuoli houkutteli.

Ennen kirjakahvilaa kävin eräässä toisessa vakiopaikassani. Se on paljon vilkkaampi ja tuoksuu uudelta, mutta on omalla tavallaan ihan yhtä sympaattinen. Kaikki kulmakunnan asukkaat tuntevat sen. Se on nimeltään Furet. Ja siellä on kahdeksan (8) kerrosta kirjoja. Ok, muutakin kuin kirjoja, toimistotavaraa, leffoja ja musiikkia, mutta etenkin kirjoja.

Erehdyin englanninkielisen kirjallisuuden puolelle, enkä päässyt tyhjin käsin ulos. Olen nimittäin odotellut kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa, että Ken Follettin Fall of Giants ilmestyisi pokkariversiona. Kovakantisella kun on kovakantisen hinta. Nyt Follett -kokoelmani on täysi. Kai. Vai puuttuukohan sieltä yksi välistä? Pitäisi joskus tarkistaa.

Ajattelin tänä iltana syventyä tuohon koulutöiden sijaan. Voin käyttää tekosyynä vaikkapa viikon päästä kimppuun hyökkäävää Toeicia.

Lillen kolmas kirjakohde pitäisi vielä esitellä, mutta jätetään johonkin toiseen kertaan.