Kirjallisuutta kanasille

Sitähän se on.

Viime aikoina kirjablogistaniassa on kirjoitettu yllättävänkin paljon chick litistä, ei vähiten sen takia, että Teos julkaisi Maria Rocherin salanimellä kulkevan esikoiskirjailijan Enchanté - hauska rakastua! -opuksen. Kirja on käsittääkseni melko tyylipuhdasta chick littiä. Vaikkakin...

Mitä oikein on chick lit?

Olen Vaaleanpunaisen Kässärin myötä ottanut asiasta selvää ihan vakavissani. Tai niin vakavissani kuin kananpoikasten kirjallisuudesta voi ottaa selvää. Lukaisin läpi Cathy Yardleyn Will Write for Shoes -oppaan. Kirjoitusoppaana se ei ole poikkeuksellinen (palaan ehkä aiheeseen joskus toiste), mutta kirja on mielenkiintoinen silmäys siihen, mitä chick lit oikeastaan on ja mikä sen erottaa perinteisemmästä romanssikirjallisuudesta.

Happy ahopping (Idea go)

Chick litin perusmääritelmä on melko yksinkertainen. Se löytyy vaikkapa wikipediasta tai Järjellä ja tunteella -blogista. Itse selvitin aihetta taannoin eräälle immeiselle suunnilleen seuraavasti:

"Miten se ois, et haluais tehdä mulle jotain lyhyttä selostusta chick lit -genren peruskuvioista? Tavallisimmat juonikuviot, tai ylipäätään millaiset asiat tekevät tarinasta chick littiä?"

Kokeillaanpas.

Chick lit ja "perinteinen" naisten viihdekirjallisuus (romance novels) eroavat toisistaan pitkälti päähenkilöiden ja ja tiettyjen kliseiden osalta. Jos mennään ihan yleistyksillä, niin nykyisen chick litin päähenkilöt ovat aikuisia nuorehkoja naisia, ennemminkin kahdenviiden-kolmenkympin huitteissa kuin parikymppisiä. Vaikka chick lit -nainen etsiikin miestä ihan yhtä kipeästi kuin viihderomaanin nainenkin, niin chick lit -nainen on kuitenkin itsenäinen. Yleensä rakentanut oman uransa tai ainakin tehnyt päätöksensä ihan itse. Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulon Elisabethia pidetään chick lit -naisten kantaäitinä.

Toinen merkittävä ero on tarinan kehys. Chick lit sijoittuu metropoliin. New York, Lontoo, Pariisi. Siksi genreä on julkaistu aika vähän suomalaisilta kirjoittajilta ja nekin mitkä on julkaistu, sijoittuvat usein ulkomaille (cf. vaikkapa Kira Poutanen tai Maria Rocher). Myyrmäki ei kuulemma toimi, ainakaan Otavan suomalaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikön Jaana Koistisen mukaan: Suomalainen kirja tuntuisi tekemällä tehdyltä: "Chick lit sijoittuu aina suurkaupunkiin, sen katuihin ja kuppiloihin. Suomessa ei ole sellaisia metropoleja. Myyrmäkeen sijoitettu chick lit on jo camp".

Päähenkilö työskentelee jollain mediaseksikkäällä alalla, tai ainakin haaveilee moisesta. Päähenkilö myös käyttää kohtuuttoman paljon energiaa jostain kliseisestä naisten ongelmasta stressaamiseen: painosta, ulkonäöstä... (cf. Bridget Jones)
Päähenkilö shoppailee. Ja pitää siitä. Usein ongelmaksi saakka. IMHO iso osa chick litista on oksettavan kulutuskeskeistä, mutta mä olenkin vähän hippi. Tietty "branddropping" on aivan tavallista (cf. Sex and the City ja Manolo Blahnikin kengät). Päähenkilö juhlii paljon ja ylipäätään viettää vilkasta sosiaalista elämää. Päähenkilöllä on taipumuksena toilailla. Jotain sellaista pientä ja harmitonta, huulipunaa hampaissa kun elämän mies tulee lähemmäs.

Viihderomaanista poiketen chick littiin saatetaan kuitenkin kirjoittaa jonkin vakavampi pohjavire. Marian Keyes on tästä hyvä esimerkki, kirjailija käsittelee esim. huumeongelmia, vähättelemättä, mutta pitää tekstin hauskana ja kevyenä.

Oppaassaan Cathy Yardley näkee asiat laajemmin ja siteeraa "tyylipuhtaan chick litin" seuralaiseksi kaikenlaisia alalajeja. Vaikkapa seuraavia:

  • Mommy Lit (uran ja äitiyden yhteensovittamista)
  • Hen Lit / Lady Lit (40+)
  • Ethnic Chick Lit (Bollywood-leffa kirjan muodossa)
  • Paranormal Chick Lit (Sookie Stackhouse, anyone?)
  • Chick Lit Mystery / Tart noir (edestä Femme Fatale ja takaa Philip Marlowe)
  • Christian Chick Lit (välttäkää kiroilua ja esiaviollista seksiä)
  • Young Adult Chick Lit (sikäli kuin 10-12 -vuotiaat lukijat ovat nuoria aikuisia)

Chick lit ei siis ole pelkkää shamppanjaa ja shoppailua, vaan kirjallisuutta nykynaisilta nykynaisille, humoristisella otteella. Näitä alalajeja yhdistää oikeastaan vain päähenkilö(n/iden) sukupuoli, tietty itseironia ja se, että tarinan aikana päähenkilö oppii jotain. Draaman kaari on siis usein perinteinen, loppu onnellinen ja tarina kerrottu ensimmäisessä persoonassa.

Spashing wine (Idea go)

Mihin ihmeeseen chick littiä tarvitaan? Miksi kukaan lukisi sellaisia kirjoja?

Miksi kukaan lukisi mitään muutakaan viihdyttävää, kun tarjolla on myös vakavaa proosaa? Hiiteen dekkarit, saati fantasia, nehän viihdyttävät, vaikka pohjalla olisikin jotain syvällisempää. Siteeraanpa vielä Yardleyta:

For those writers who take offense at critics and reviewers who call chick lit "fluffy", "frothy" or "dumb" and who want to counter by making chick lit novels literary heavyweights, I have only one piece of advice: switch to decaf. Seriously. As chick lit authors we have messages, themes and insights, of course. But our primary job is to entertain. We're not finding the cure for cancer here.

Kirjallisuuden arvottaminen on vähän ikävää. On sitä Oikeaa Kirjallisuutta ja sitten Tekeleitä, jotka eivät ansaitsisi olla olemassa. Huolimatta siitä, että kevyen kirjallisuuden profiilia yritetään hilata ylöspäin, varsin moni suomalainen kirjailija kuitenkin kirjoittaa naisten viihdettä salanimen takaa. Tuntuu olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Sitä taidetaan vielä hävetä. Koetaan, että vaaleanpunaisiin kansiin sidotut tekeleet olisivat lähinnä kompastuskivi, jos haluaa joskus kirjoittaa jotain muuta.

Kirjallisuusblogeissa ilmiö korostuu hassusti. Toisaalta, paljon lukevat ja kirjoittavat ihmiset osaavat olla varovaisia, kun kirjoja aletaan arvottamaan genren perusteella. Ollaan noin teoriassa tietoisia siitä, että yhtä ei parane nostaa korkealle muita ylemmäs. Ainakaan kovin suureen ääneen. Toisaalta, kuulee sanottavan, että "ei ole minun tyylistäni kirjallisuutta". Yhden tai kaksi kirjaa luettuaan. Kategorisoidaanko muitakin lajeja noin nopeasti? Yksi huono dekkari ja koko genre on turha?

[Kuvat: Idea go]

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    12/04/2012 @ 20:29

    Mahtavaa, että kirjoitit tästä. Minä kuulun paatuneisiin chick litin halveksijoihin. Siksi aikoinaan meninkin muistaakseni juuri sinulle sanomaan, että haaste otettu vastaan, nyt tutustun johonkin genren kirjaan.

    Enpä ole tutustunut vieläkään. Koska minä olen ihan saatanan ennakkoluuloinen. En voi sille mitään, että miehen metsästäminen on minusta maailman tylsin aihe mistä voisin kuvitella lukevani. Tai ei nyt kaikista tylsin, mutta vähän alkaa nukuttaa kun ajattelee. Vain koska olen ennakkoluuloinen. Tai no ei pelkästään, mutta ehkä tajuat, mitä ajan takaa.

    Olen katsonut Sinkkuelämää ja pidän vaatteista, shoppailusta (tässä mielessä en ole tippaakaan hippi!), juhlista, mediaseksikkäistä ammateista jne. Monista asioista, jotka liittyvät chick litiin

    Aivan mahtava teksti. Ehkä nyt pääsen ylimielisyydestäni eroon. Kirjoittajan kannattaa lukea KAIKKEA. Sitä paitsi saatan yllättyä positiivisesti, eikö. Ja vaikken yllättyisikään, kyse ei tosiaankaan ole syövän parantamisesta. En diggaa fantasiaakaan mutta en halveksi sitä. Voi voi voi…

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    12/04/2012 @ 21:06

    Dee,
    itseasiassa mulla on luvun alla yksi kirja, jota aioin ehdottomasti suositella sinulle, kunhan saan loppuun! Sex, drugs and rock’n'roll. Ja silti niin chick littiä. Lueskelen työmatkoilla, että sun pitää malttaa vielä tovi, ennen kuin saan postauksen kirjoitettua.

  • Rina
    Kommentti Lähettäjä: Rina
    12/04/2012 @ 22:29

    No johan avautui silmät tämän genren suhteen, täytyy tunnustaa että minulla on kyllä ollut tätä ennen ihan väärä käsitys koko chick lit genrestä.

    Lady lit ja Mummy lit - täytyy sitten kait tunnustaa, että olen näemmä myös lukenut chick littiä käsittämättä lukevani sitä ;-)

  • Lukuhoukka
    Kommentti Lähettäjä: Lukuhoukka
    13/04/2012 @ 10:40

    Hih, oon joskus ollut jollain luennollakin, jossa puhuttiin chick litistä, joten sinänsä tuttuja määritelmiä.

    En vierasta chick litiä, mutta en sitä hirveästi luekaan. Bridget Jonesit oli hyviä, Sookie Stackhouset on luettu (en kyllä itse niitä laskisi chick litiksi), mutta Himoshoppaajatyyliset kirjat… niihin en kyllä suin surminkaan tahdo koskea. Yhden luin kaverini mieliksi, ja minusta mikään ei ollut tylsempää kuin jatkuva vaatteiden ostelu, siis apua.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/04/2012 @ 16:40

    Minusta taas Sookie Stackhouset ovat varsin tyypillinen esimerkki chick littista. :D Jo ihan kieleltään ja huumoriltaan.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    16/04/2012 @ 18:01

    Odotan innolla suositteluasi!

    Käyhän blogissani, siellä on sinulle tunnustus.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!