Kirjoittaja etsii ääntään

Päivän kirjoituspohdinta ja -ahdistus halusi purkautua raapalemuodossa. Onnistuin vielä kirjoittamaan sen suoriltaan näppituntumalta tasan sataan sanaan.

On kai aamu. Istun kylpyammeeni pohjalla. Valuvan veden alla tajuan, että olen kadottanut ääneni. Avaan suuni ammolleen ja yritän parhaani mukaan karjahdella, mutta pihaustakaan ei synny. Noh, on se perkele.

Tässä pitää ruveta tositoimiin.

Selaan hapertuneesta puhelinluettelosta Philip Marlowen numeron. Kun kuulen miehen vastaavan, muistan, etten voi sanoa mitään. Philip pitää yhteydenottoani pilapuheluna, ärähtää ja sulkee luurin.

Painan otsani epätoivoisena seinää vasten.

Missä kuulinkaan ääneni viimeksi? Haaleat muistikuvat edellisillasta vilistävät silmieni edessä. Lopulta ymmärrän, se jäi jumiin viskilasillisen ja kirjoituskoneen väliin.

Nostan lasia. Loukkaantunut ääneni pakenee, suoraan avoimesta ikkunasta kadulle. Minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin juosta perään, aamutakissani.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    01/08/2012 @ 22:00

    Älä pelottele äänen kadottamisella.

    Hauskaa muuten että viitsit julkaista raapaleita täällä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    01/08/2012 @ 22:10

    Missäpä noita muuallakaan :) Raapaleet ovat vähän liian minikokoisia että niitä viitsisi jättää pöytälaatikkoon.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!