Kristiina Vuori - Näkijän tytär

Vajutin syntilistaani ja käytin lomaa ja laiskottelua kotikotona hyväkseni lukeakseni viimeinkin loppuun Näkijän tyttären. Tätä on luettu blogimaailmassakin melko paljon, mutta tehdäänpä silti ihan pieni katsaus kirjaan.

Eletään 1200-lukua Suomessa, aikaa, jolloin niin Ukko kuin Valkoinen Kristus taistelevat suomalaisten sieluista, enimmäkseen asein. Eira, päähenkilö, on tulitukkainen lapsi, aito ilveksenpentu. Syntynyt Margareeta-rouvan väkisinmakaamisen tuloksena. Kasvaa isoisänsä ja Katri-emon rakastamana, äitipuolensa halveksimana ja samanikäisen kasvinveljen Rikhardin parhaana ystävänä. Ilveksen lapsena Eira on myös näkijä ja etenkin parantaja, jonka taidot saavat aikaiseksi pelkoa ja halua. Elämä kuljettaa neidoksi varttuneen Eiran kotikonnuiltaan Varsinais-Suomesta Hämeeseen, Ilveksen suvun maille, ja Eira löytää itsensä valitsemasta lapsuudenkumppaninsa Rikhardin ja uniensa ilvessilmäisen pojan väliltä.

Vuori Näkijän tytär kansi
Kristiina vuori: Näkijän tytär
Tammi, 2012

- - -

Päällimmäinen fiilis? Onnistunut ja huolella tehty esikoisteos, ehdottomasti.

En ala verrata Kaari Utrioon, sitä on jo tehty niin paljon. Ei Kristiina Vuori ole Kaari Utrio, ja hänelle ehdottomasti parempi niin. Kirja soljuu miellyttävästi ja yhdistää maagisia elementtejä keskiajan arkeen sekä sisältää sopivasti silkkaa lihallisuutta. Kielessä ei mikään tökkää silmään, joskin varsin kaikkitietävä kertoja tiputti välillä kärryiltään. Että ketäs tässä seurataankaan.

Aivan alku on hieman hidas, tarina pääsee kunnolla vauhtiin ja koukuttaa mukaansa vasta ensimmäisten sadan sivun jälkeen. Historiallisia yksityiskohtia olisi voinut karsia jonkin verran. Vaatteiden ja ruokien detaljit puuduttivat välillä, vaikka toki ne ovat omiaan luomaan kuvaa miljööstä, jota oli rakennettu tarkkuudella ja ilmeisesti vuosien ajan. Historiallinen miljöö oli uskottava. Oliko se viimeistä nahkanauhaa myöten todellinen ja virheetön, sitä en tiedä, eikä sillä ole minulle pienintäkään väliä. Kyse on kuitenkin fiktiosta totuuden ja unen rajamailla.

Lopun luin kahteen kertaan ja velloin pitkään miettien pidinkö siitä vai en. Tai siis, pidin ratkaisusta draamalliselta kannalta. Se oli varmasti oikea ratkaisu kirjailijalta. Ja sitten jäin miettimään, millaista loppua olisin itse toivonut tarinalle. Niitä kun olisi voinut kirjoittaa useamman.

Kyllä. Paljon pisteitä ja papukaijamerkki tästä suunnasta, Kristiina. Seuraavaksi kirja siirtyy luettavaksi historiasta nauttivalle äidilleni joka otti sen vastaan silmät kiiluen. Katsotaan mitä hän pitää.

- - -

Käykää toki katsomassa myös kirjailijan omaa blogia ja esimerkiksi Marin tai Ahmun ajatuksia kirjasta.

- - -

Ainiin, oppia kirja kaikki. Opin uuden sanan: frilla. Mainio, tökkään sen ihan varmasti joskus jonnekin. Kirjan lopussa on muuten sanasto, mutta tajusin sen vasta kun olin jo puolivälissä.

- - -

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    12/09/2012 @ 18:01

    No mitä se frilla tarkoittaa? Mulla ei ole hajuakaan :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    12/09/2012 @ 19:19

    Frilla on jalkavaimo :)

  • kristiina
    Kommentti Lähettäjä: kristiina
    18/11/2012 @ 20:49

    lol

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!