Laskuri 2012

Vuoden lopussa on tapana tehdä listauksia ja kaikenlaisia yhteenvetoja. Olenpa kuten muutkin ja listaan. Tekstejä, sanoja. Joskus tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi, joten on ihan kiva muistuttaa itseään siitä, ettei se ole aivan totta. Ei Nanowrimoa minulle, mutta sen sijaan yllättävän kivasti kaikkea muuta. Vaikeaa tosin on välillä sanoa, mikä on kirjoitettu tämän vuoden puolella, mikä palasina joskus aiemmin. Mutta kokeillaan.

Novelleja:
Reilut 50K sanaa. 13 kappaletta. Osa niistä ei koskaan tule päätymään armaiden lukijoideni silmiin, osa on päätynyt jo. Ensijulkaisut, jotka toivottavasti eivät jää viimeisiksi.

Värikoodattuja kässäreitä:
Vaaleanpunaista ehkä 20K sanaa tän vuoden puolella. Tämän kohdalla muuten mietin sitä, miten nurinkurisesti teen joskus asioita: yleensä kirjoittajat väittävät joutuvansa karsimaan ensiversiosta. Kun höpöttävät liikaa. Minulla nykyinen versio Vaaleanpunaisesta on 9000 sanaa pidempi kuin ensimmäinen. Raukka on saanut tähän mennessä muutaman geneerisen ja yhden rohkaisevan hylsyn. Kai sitä vain "kannattaa jatkaa lajityypin kanssa".

Tulenpunaista noin 50K sanaa, joista osa päällekkäin edellä mainitun novellisuman kanssa. Minulla ei ole aavistustakaan mihin lokeroon sijoittaisin tämän tekeleen. Se etenee solmusta solmuun, kohtaus kerrallaan, pysähtyy keskustelemaan. Jos jonkin tekstin kohdalla olen tasaisin väliajoin epäröinyt, niin tämän. Onko se nyt ihan vääränlainen? (Jaa, että mihin verrattuna?) Saako sitä kutsua fantasiaksi, vaikka maailmanrakennuksesta ei ole tietoakaan? Olisiko sittenkin pitänyt pysyä selkeästi yksioikoisemman kanakirjallisuuden parissa? Mmmiksi oi miksi edes työnsin nenäni siihen sekaan?

Hämärää yhteisproggista, neuvottelua ja inspiraatio-oluita viime keväänä:
Minun osaltani noin 8000 sanaa.

Raapaleita:
14 kappaletta. Huonommatkin osaavat laskea sanamäärän.

Runotorstaiosallistumisia:
Kuusi. Toukokuun jälkeen on ollut kuollutta sillä saralla.

Taitettuja:
Yksi kirja, kaksi kantta ja yksi nettijulkaisu.

Muuta:
Paljon aivan turhaa valitusta, jonniin verran valitusta ihan asiasta. Verkostoitumista ja huimasti uusia kavereita ja tuttavia. Paljon oivia ideoita. Kaksi sanaa, joiden lausujaa kiitän vielä varmaan vuosien päästäkin.
Muoks: tässä voisi mainita myös sotkeutumisen Osuuskummaan, vaikken perustajajäsen ollutkaan.

Fete du port Nice

Milloin minä kirjoitan? Illalla, lähinnä iltaisin. Joskus viikonloppuisin. Junassa, olen oppinut kirjoittamaan 20 minuutin pätkissä. Tiedän, milloin pitää jättää lause kesken, palata takaisin maan pinnalle ja sulkea kone. Tiedän, että sopivan asennon löytää, kun avaa keskimmäisen käsinojan. Muutoin käsivarret asettuvat hankalasti. Ruokatunnilla, vähän salaa. Luennoilla, joskus luennoillakin, tunnustan.

En tiedä onko tuo paljon vai vähän. Pitäisi varmaan lopettaa miettimästä moista. Se kateus, se riittämättömyyden tunne. Sen takia on välillä kiva olla omassa kuplassaan. Öisessä kuplassa meduusojen kanssa. Siellä missä kirjoittaminen on vain ja yksinkertaisesti kivaa, jossa unohtaa autuaasti sen, mitä muut mahdollisesti saattavat tehdä.

On vain minä. Ja liuta sanoja sopivissa kohdissa.
Ei tämä huono vuosi ole ollut.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    27/12/2012 @ 19:19

    “Jos jonkin tekstin kohdalla olen tasaisin väliajoin epäröinyt, niin tämän.”

    Ooo kuulostaa mielenkiintoiselta.

  • Rooibos
    Kommentti Lähettäjä: Rooibos
    27/12/2012 @ 21:31

    Kuulostaa tosi hyvältä vuodelta!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    27/12/2012 @ 22:01

    Rooibos,
    On ollut hyvää ja ahdistusta, mutta kyllä se plussan puolelle jää, vaikka mulla onkin taipumuksena valittaa.

    Joku,
    mielenkiintoinen lienee aika osuva sana. Kyllä mä välillä ihmettelen itseäni.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    30/12/2012 @ 20:52

    :-)

    Se on hyvää ihmetystä.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!