Maija Haavisto - Makuuhaavoja

Sain Makuuhaavoja arvostelukappaleena, pdf-muodossa. Olen vieläkin pikkuisen skeptinen tietokoneelta lukukykyni suhteen, mutta onneksi tajusin, että myös puhelin osaa peedeeäffää. Makuuhaavoja taittui oivasti junamatkoille.

"Aiemmin Kai opiskeli kielitiedettä, matkusteli ja haaveili stand up -koomikon urasta, mutta neurologinen sairaus vei hänet vuoteenomaksi. Sen jälkeen kaikki on pysähtynyt paikalleen. Tyttöystävä Helinä, kunnianhimoinen nyrkkeilijä ja kokki, kyllästyi lopulta ja otti hatkat.

Veljestään huolta pitävä Katri on hänkin tyytymätön elämäänsä. Työ naistenlehdessä turhauttaa ja maidenvälinen kaukosuhde koettelee hermoja, eikä vuosia jatkunut tilanne tunnu etenevän mihinkään. Murhetta aiheuttaa myös saattohoidossa oleva äiti, joka tosin on jo niin monesti ylittänyt lääkäreiden elinaikaennusteet, että ehkä hän ei sittenkään kuole.

Kai kärsii sairautensa takia myös pahasta hyperakusiasta eli kuuloyliherkkyydestä. Tämä ja kenties vilkas mielikuvituskin saavat hänet kuvittelemaan melkoiset elämäntarinat naapureilleen. Vaan mikä on todellisuus?"

Maija Haavisto - Makuuhaavoja
Maija Haavisto - Makuuhaavoja
Muruja -kustannus 2012
Kansi: Stephen Caissie

Makuuhaavoja on yllättävän monitasoinen kirja, joka avautuu vasta vähitellen, Kain silmien, tai ennemminkin korvien kautta. Kuunteleminen on suunnilleen ainoa asia, johon Kai pystyy. Ja siihenkin vain, jos äänet eivät ole liian kovia. Makuuhaavoja on kertomus sairaudesta, muttei sairauskertomus.

Eniten minua ilahdutti kirjan tietynlainen arkisuus. Kai kuvaa elämäänsä, niin nykyistä kuin mennyttä, suurentelematta tai vähättelemättä. Henkilökavalkadi on kirjava, mutta yhä vielä arkinen, ja ehkä juuri sen takia samaistuttava. Juuri sellaisia ystäviä tai naapureita kuin meillä itse kullakin saattaisi olla. Tai on. (Taidan käydä kysymässä onko se melu yläkerrassamme tanssimatto.) Kai suhtautuu lähimmäisiinsä, jos ei rakkaudella, niin ainakin myötätunnolla. Kaikkiin, paitsi itseensä. Sen takia ehkä Kai itse jäikin kirjan etäisimmäksi hahmoksi, siksi, johon minun oli vaikein suhtautua. En tiedä, johtuiko se kertojuudesta, vai siitä, että Haavisto johdattaa lukijan arvailemaan, onko kyse oikeasta vai luulosairaudesta. Lukija haluaa samalla sekä sääliä, että ravistella Kaita, eikä tiedä kumpi olisi oikea reaktio. Vaiko kumpikaan.

Reetta istuu siihen huonompaan tuoliin. Tuoli päästää vaimean räsähdyksen, mutta pysyy ehjänä. Reetta ei näytä kiinnittävän ääneen mitään huomiota.
— Jääkaappisi taitaa olla liian lämpimälle säädetty, Reetta sanoo.
— Hyvin mahdollista. Pitää jossain vaiheessa muistaa lisätä siihen tehoa.
— Miksi et voi nyt? Reetta kysyy. Hän on juonut mehusta jo suurimman osan.
Tero huokaisee ja säätää jääkaappia kylmemmälle. Viimeksi hänen kaikki ruokansa porkkanoista alkaen jäätyivät, toivottavasti niin ei käy tällä kertaa.

Ilahduttavia ovat myös pienet arkiset huomiot, jotka tehdään kielellä, jossa mikään ei tökkää silmään. Runollisuutta teoksesta ei juuri löydy, mutta lukeminen on helppoa, vaivatonta. Jopa varttitunnin pätkissä junassa.

Makuuhaavoja on kirja, jossa ei anneta valmiita vastauksia, eikä yksiselitteisesti onnellisia loppuja. Mutta ainakin se jää mieleen.

  • Maija Haavisto
    Kommentti Lähettäjä: Maija Haavisto
    12/12/2012 @ 19:04

    Kiitos arvostelusta! Minua jäi kyllä nyt vaivaamaan tuo luulosairausjuttu, josta edellinenkin arvostelija sanoi, mutta kukaan aiemmista lukijoista ei ole sanonut. Sellaista en nimittäin todellakaan ole halunnut kirjoittaa ja on harmi, jos kirjasta saa sellaisen kuvan. Mutta tietysti kirjaa - kaikkia romaaneja, mutta tätä erityisesti - voi lukea monella eri tavalla, ja varmaan useammalla kuin itse arvaankaan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    12/12/2012 @ 19:07

    Niinhän se on, että jokainen lukee aivan eri tavalla. En oikeastaan ajatellut Kain olevan luulosairas (koska tiedän sinun perehtyneen sattuneesta syystä paljon krooniseen väsymykseen), mutta tavallaan se tuntuu terveen ihmisen näkökulmasta niin hurjalta, että pariin otteeseen joutui kysymään itseltään, “voiko tuollaista ollakaan". Mutta kiitos lukukokemuksesta, tällaisia kirjoja pitää välillä lukea itse kunkin.

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    12/12/2012 @ 20:51

    Oh, melkeinpä en tahtonut lukea tätä arvosteluasi, sillä aion aloittaa Makuuhaavojen lukemisen tässä parin päivän sisällä, kun saan edellisen romaaniurakan loppuun! Mutta hyvä kun luin :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/12/2012 @ 10:08

    Kyllä siihen kannattaa hetkeksi syventyä. Ja sitäpaitsi kirja on hirmuisen helppolukuinen.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!