Milloin on tauon paikka?

Entäpä ellei prinsessaa koskaan ollutkaan?

Jossain vaiheessa kesää tajusin, että kaikki mahdolliset kirjoitusblogit ja -sivustot ahdistavat suunnattomasti. Halusin tietää, mitä tapahtuu, mutta samalla ne saivat minut hyvin tietoiseksi siitä, mitä teen tai en tee, mitä teen väärin tai oikein tai jotenkin muuten. Ja kaikki muut ovat kuitenkin taitavampia tai jotain.

Suoraan sanoen päällimmäinen ajatus oli "vittujako mä edes yritän, kun tuloksena on kuitenkin jotain korkeintaan keskinkertaista?" Jotain sen oloista taisi olla jo ilmassa tässä.

Entäpä, entäpä turhaa on kaikki minkä teet?

Päätin pitää tauon kaikesta. Ottaa askeleen kauemmas viikoksi tai kahdeksi. Kirjoitin paljon, ainakin itselleni paljon, välttelin keskustelua kirjoittamisesta. Viikko venyi kuukaudeksi, sitten kahdeksi. Toisinaan vilkaisin jotain blogia tai keskustelua ja päädyin uudestaan uiskentelemaan itsesäälissäni. Lopulta päätin vältellä jopa Paperiarkkia ja pysyin kaukana bloggaajien leirinuotiosta. Ei olisi kiinnostavuudestaan huolimatta sopinut yliherkille hermoilleni.

En tiedä. Aika turhaltahan tuo enimmäkseen tuntuu. Olen odotellut, että olo menisi ohi, mutta ei ainakaan vielä ole heilahdellut juuri mihinkään. Puolittainen nettilakko siis jatkuu. Noh, sain edes tehtyä päivitystä tämän ja sen toisenkin blogin ulkoasuun. Jotain hyötyä.

Itsekin laulan vaikka en usko sanaakaan.

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    04/10/2012 @ 13:25

    Mitä jos yrittäisit piirtämistä. Itse en ole saanut mitään aikaiseksi kuukausiin, mutta ei se ole iso paha juttu. Eilen sotkin vesiväreillä pojan kanssa ja se oli paljon hauskempaa kuin editointi. Joskus tauko on ihan pakko vain ottaa todesta. Sitten kun inspaa, niin antaa inspata. Ja kaikki mitä olet tähän asti tehnyt ei ole hukkaan heitettyä vaan pitkä ja kivikkoinen matka kirjoittamisen opinnoissa. Minä päätin joskus vuosi sitten, että jos minusta ei tule kirjailijaa, niin minusta tulee sitten edes vuorikiipeilijä.

  • Ahmu
    Kommentti Lähettäjä: Ahmu
    04/10/2012 @ 16:55

    Tuttua. Minulla oli vähän samanlainen fiilis about vuosi takaperin, ja olin silloin jo aika valmis lopettamaan kaikkien blogien lukemisen. Sitten jostain tuli sellainen fiilis, että jos muut niin miksen minäkin? Ajattelin, että muitten kokemuksista ja onnistumisista voi ammentaa myös voimaa. Välillä fiilikset on käyneet miinuksella, mutta itselleni blogimaailma antaa enemmän kuin ottaa.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    04/10/2012 @ 20:25

    On sitä ihmisillä muutakin harmia elämässään kuin piirtää :D (ts. jos mä olen keskinkertainen kirjoittaja, niin piirtäjänä mä olen ihan onneton…)

    Eikä edes se, ettei saisi kirjoitettua. Kyllä mä teen ja on aiheitakin ja kaikkea, mutta lähinnä pitäisi olla yksin jossain kuplassa.

    Tai tehdä taiteilijatreffit lampaiden kanssa. Mä ja muut lampaat.

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    09/10/2012 @ 17:51

    Voi. Koeta jaksaa! Minulla on täysin samankaltaisia tunteita ja hyvin usein. Bloggaaminen tuo niitä, mutta tuo myös paljon hyvää. Sitä paitsi mikä sinä olet vertailemaan itseäsi muihin kirjoittajiin? Älä missään nimessä väheksy. Itseäsi. Ikinä. (Mikäs minä olen sanomaan, kun syyllistyn moiseen itsekin…)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/10/2012 @ 19:18

    Kiitos :) kyllä se tästä lutviutuu, jonain päivänä.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!