Muita en vaadikaan uniain uskomaan

Tässä iltana eräänä, ircissä, avauduin uniaan kirjoittavalle siitä, kuinka minun uneni ei halunnut tulla kirjoitetuksi. Ohimenevästä alitajunnassa kulkeneesta kuvasta oli syntynyt kokonainen kehys, henkilöineen kaikkineen, tilanteineen ja sanoineen, rakkauksineen ja ristiriitoineen. Mutta se ei halunnut siirtyä päästäni paperille. Oli vain siellä, elää möllötti omaa elämäänsä.

"Kerro lisää", minulle sanottiin. Ja minä kerroin. Muutaman ontuvan lauseen. Ryhdittäen pohdiskeluani sellaisilla kuolemattomilla toteamuksilla kuten en mä tiedä ja tai jotain.

"Ja jäinen virta. Pähkäilin tätä viime yönä ja siellä unen ja valveen välimaastossa oli kaksi sanaa: 'jäinen virta'. En minä tiedä miten ne liittyvät mihinkään, mutta johonkin ne liittyvät."

Ymmärsin sen lopulta sunnuntai-iltana. On hieno tunne, kun tajuaa tarinan haluavan tulla kerrotuksi. Alkuperäisestä muuttuen. Yksi henkilö lisää, yksi jää vielä sivuun, yhtä ei tapetakaan. Mutta se sama kehys siellä on yhä. 3400 sanaa vuorokaudessa. Jääneekö novelliksi vai liekö alku jollekin, en tiedä. Mutta siinä on.

Kunhan uskon uniini itse.


  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    17/07/2012 @ 17:04

    “Haa, inspiraatiolles!” huutaa ja kohottaa maljaa ja katselee pöydän alle etsien omaansa.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    17/07/2012 @ 19:02

    Kippis!
    Ja katso sohvan takaa. Ettei ole villakoiran syömä.

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    17/07/2012 @ 22:56

    Jiihaa :)

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    22/12/2012 @ 18:48

    /Tämäkö/ se oli, jonka juuri luin?

    :-)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    22/12/2012 @ 21:55

    Piti ihan tarkistaa itsekin, että mitäs mä olen blogiini höpöttänyt. Kyllä, tämän luit.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!