Novelli vai romaani?

Heti alkuun vastuuvapauslauseke: viittaan tässä tekstissä novellilla lyhyehköön tarinaan, vaikka tiedänkin, että kaikki tarinat ja kertomukset eivät ole muodoltaan novelleja.

URS:n Tuomaan aloitteesta toisaalla oli taannoin puhetta siitä, mitä kirjoittajan oikein pitäisi kirjoittaa. Koetaanko romaani Ainoaksi Oikeaksi tekstilajiksi? Miksi novelleja pidetään usein jollakin tapaa huonompina? Vähän kuin sarjakuviakin, nehän ovat lapsille ja lukutaidottomille. Paitsi Ranskassa, jossa on vahva sarjakuvakulttuuri, mutta nämä patonginpurijat ovatkin vähän outoja.

Kaikki tarinat eivät yksinkertaisesti taivu novellimuotoon. On ihan liian paljon sanottavaa. Mutta kyllähän kokonaisen romaanikässärin kirjoittaminen on hullun hommaa. Siihen käyttää vuoden, kaksi tai kymmenen elämästään ja julkaistuksi tuleminen on aika lailla arpapeliä. Vielä sittenkin, kun on jo julkaissut jotain.

Novellin kirjoittaminen tuntuu usein helpommalta. Se on raukka niin kovin lyhyt. Sanoikohan joku, että suomenkielisen novellin ns. standardipituus olisi siinä 1000 ja 8000 sanan välissä. 8000 sanaa on kymmenesosa keskimittaisesta dekkarista. Jos novelli olisi kala, se heitettäisiin takaisin avantoon.

Novellit on myös helpompi saada julki. Erinäisiä julkaisukanavia löytyy, lehtiä ja antologioita. Useat toivottavat lahjakkaan novellistin mukaansa ilosta hihkuen. Mutta jos romaaneillakaan ei Suomessa rikastu, niin novelleilla vielä vähemmän. Novellikokoelmien myynti on nihkeää. Kyllä se vapaaehtoistyöksi menee.

Live book

Ja entäs jos kirjoittaa tarinan joka ei ole pituudeltaan kumpaakaan? Sijoittuu sinne harmaalle alueelle, välimittaan, jota englanniksi kutsuttaisiin novellaksi. Sitten sitä vasta onkin kelvoton kirjoittaja. Pitäisi osata karsia tai lihottaa. Ranskassa kirjakaupoissa on kahden euron kirjanlämpäreitä, joihin tuollaiset välimittaiset tekeleet usein sijoitetaan. Niistä löytyy niin klassikkoja kuin uutuuksiakin. Osapuilleen 80-100 sivua. Sellainen on kiva ostaa matkalukemiseksi. Ennemmin Jules Verne kuin Cosmopolitan. Mutta tietysti markkinat täällä ovat "hieman" laajemmat kuin Suomessa, vaikka eipä tuo varmaan haittaisi jos R-kioskille saataisiin sellaisiakin halpoja pikkupokkareita jotka eivät kanna Harlekiini-logoa.

Kuten monista kirjablogeistakin huomaa, kirjan paksuus on usein vähintäänkin alitajuinen valintakriteeri. Mutta kyllä minä silti olen Vaaleanpunaisen kässärin kanssa tapellessa muutaman kerran miettinyt, että miksi pirussa en tyydy kirjoittamaan novelleja. Ei minulla ole rönsyäviä ideoita, kokonaisia maailmoja rakennettavana tai sukuhistorioita kerrottavana. Ei minulla ole aikomuksena ryhtyä ammattikirjailijaksi. Vaaleanpunaisessa on hädintuskin 37000 sanaa. Se tuntuu jo valtaisalta. Tulostin hänet. 184 liuskaa. Jos minulla on noin paljon vaikeuksia tehdä 184 liuskan teksti, niin miten tiiliskiviä kirjoittavat oikein selviävät? Ja mikä mikä motivoi viettämään vuosikausia saman tekstin parissa, kun tietää, että kustantajan löytäminen on siltikin miltei arpapeliä?

Minun ilmaisuni tuntuu olevan tiivistä. Se toimii oivasti novelleissa, mutta yritäpä kirjoittaa jotain pidempää. Miksi minä sitten pyörittelen mielessäni ideaa seuraavalle romaanikässärille, kunhan olen saanut Vaaleanpunaisen pois systeemistä?

Kyllä pitää ihmisellä olla joku matto vinossa ullakolla, että kirjoittamaan ryhtyy.

- - -
[Kuva: Thyago, CC BY 2.0]

  • Lukuhoukka
    Kommentti Lähettäjä: Lukuhoukka
    14/06/2012 @ 18:22

    Minä kirjoitan romaanikäsiksiä pöytälaatikkoon, koska en saa ikinä tarpeekseni.

    Jostain luin neuvon, että kirjoittajien pitäisi aloittaa harrastamalla romaanikäsiksiä eikä novelleja. Jokin perustelu siihen oli. Aika erikoinen neuvo silti, sillä kuka sellaisesta nyt tietäisi ja kuka lapsi jaksaisi ensi töikseen väsätä monen sadan romaanin. Ehkä se neuvo koski aikuisena aloittavia.

    En usko, että novelleja pidetään “huonompina". Moni vain tuntuu tykkäävän siitä, että tekstiin voi upota kunnolla pitemmäksi aikaa eivätkä siksi piittaa niin novelleista.

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    14/06/2012 @ 18:52

    Minun mielestäni novelli on paljon vaikeampi kirjoittaa kuin romaanikäsis :D Tosin viime aikoina olen haikaillut lyhyempien perään. En vain ole osannut lopettaa lyhyeen..Huoh.

    Joka tapauksessa pidän enemmän lyhyistä romaaneista kuin tiiliskivipitkistä.

  • Maija Haavisto
    Kommentti Lähettäjä: Maija Haavisto
    14/06/2012 @ 19:47

    En ole koskaan ymmärtänyt sitä usein esitettyä väitettä, että novellin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin romaanin. Selitä, Helmi-Maaria!

    8 000 sanaa kuulostaa tosi pitkältä. Olen juuri viimeistelemässä pisintä novelliani koskaan ja se on 3 500 sanaa. Englantia.

    Minusta novellien kanssa säätäminen on jotenkin hirmu työlästä, siis niiden lähettely. Romaanin nyt voi aina nakata kaikille kotimaisille kustantamoille, mutta novellien kanssa pitää miettiä hurjasti, mihin kirjallisuuslehteen se sopii. Ja useimpiin ei saa lähettää yhtäaikaisesti. Juuri odottelin puoli vuotta vastausta 100 sanan novelliin(!) ja se oli ei. Kannustavaa. Tästä tulossa muuten blogipostaus. (Voi niitä toki webbisivuilleenkin laittaa, mutta kun yritän nyt saada enemmän julkaisuja kirjallisuuslehdissä.)

  • Lukuhoukka
    Kommentti Lähettäjä: Lukuhoukka
    14/06/2012 @ 19:58

    Ai niin, unohdin kommentoida yhtä juttua. 8000 sanaa suomalaisen novellin standadipituudeksi kuulostaa todella paljolta enkä oikein usko siihen. Itse kirjoitan usein aika pitkiä novelleja, silloin harvoin, kun novelleja kirjoitan. (About 5000-sanaisia.)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    14/06/2012 @ 21:07

    Hmm. Mistähän mä sen 8000 sanaa keksin?
    Eiku joo, ajatushärö. Näköjään se on 1000-8000 sanaa, ainakin Wikipedian mukaan.
    Pitääpä korjata tekstiin.

    Mä olen kirjoittanut novelleja 600 ja 9000 sanan väliltä. Enimmäkseen varmaan sitä 4000 tai 5000 sanaa. Se on aika näpäkkä.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    14/06/2012 @ 23:01

    Novellit on okei, niitä on kivaa väsäillä mutta itse en jaksa ikinä keskittyä lyhyisiin teksteihin koska niitä pitäisi kirjoittaa niin monta että saisi kokoon kirjan ja minä kun olen päättänyt haluta julkaista… Romaani tuntuu minulle sopivammalta. Toki joku toinen voi olla sitä mieltä, että reilu 35 000 sanaa ei ole romaani. Minusta se on, piste. (Tai sitten olen vain jaaritteleva idiootti koska jouduin itse lihottamaan 28:a. Itse kuitenkin pidän lyhyistä kirjoista pitkiä enemmän.)

  • Ahmu
    Kommentti Lähettäjä: Ahmu
    18/06/2012 @ 21:54

    En ole ikonä kirjoittanut novellia. En vaan osaa. Tarinat lähtevät lapasesta ja rönsyävät. En tiedä kertooko se jotain kirjoitustyylistäni, pitäisi kai oppia tiivistämään…

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    22/06/2012 @ 15:12

    Niinhän se menee, että rönsyilevälle kirjoittajalle novelliharjoitukset ovat usein hyväksi. Opettaa jotain uutta :)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!