Palasia viikolta ja tulevalta kesältä

Kaamosväsymyksestä olen kyllä kuullut, mutta liekö kevätväsymys jollakin tapaa tutkittu juttu? Taisin olla eilisiltana sängyn pohjalla klo 20:30 ja maanantainakin kymmenen maissa. Tätä ei tapahdu yöpainotteiselle ulkosavolaiselle kuin harvoin.

Tai sitten kaikki johtuu tästä ankeasta harmaudesta joka ei nyt millään muutu kunnolliseksi kesäksi. Aina välillä näyttää kieltä, tahi aurinkoa pilven takaa ja lällättelee, että "Häh häh hää! Kuvittelette, että tästä se nyt valkenee, mutta odottakaapa vaan huomiseen!"

Oli minulla ehkä jotain sanottavaakin.

Niin, kirjoittamisenergian puutteessa olen yrittänyt tehdä muuta hyödyllistä. Kuten lukea. Tai etenkin hankin kirjastokortin. Kyllä, on ihan aiheellista kysyä, kuinka ihminen säilyy hengissä ilman kirjastokorttia. Tekosyiksi käy vaikka se, että omat hyllyt notkuvat nytkin lukemattomia opuksia. Ja se, että talven aikana ei ollut tippaakaan energiaa lukea muuta kuin koulutöihin liittyvää materiaalia.

Nyt se on kuitenkin tehty. Aurinkoisena lauantaipäivänä. Operaation jälkeen hortoilin tovin viereisellä hautuumaalla ja istuin aurinkoon penkille. Lukemaan. Varsinaisena kirjastokorttimotivaationa toimi herra, jota tietyissä piireissä miltei palvotaan, mutta jonka teoksia minä olen lukenut vain pari. En nimittäin pidä kauhusta, en kirjoina enkä leffoina.

Nyt juna-ruokatunti-sänky -luettavana ja hihitettävänä on kuitenkin vähemmän kauhea opus. Stephen Kingin On Writing. Ranskaksi tosin, Ecriture. Mémoires d'un métier. Ovat tuota sen verran paljon kehuneet, että pitäähän sitä katsoa mihin se johtaa.

Eilen kävin kaupungin suurimmassa kirjakaupassa. Ostamassa kirjekuoria. Mutta se paikka on kaikessa valtavuudessaan aina syntisen vaarallinen. Nytkin hukuin puoleksi tunniksi, ja voin luvata etten valinnut niitä kirjekuoria puolta tuntia. Kääntelin pokkareita "Pohjois- ja Itä-Euroopan kirjallisuuden" pöydällä, totesin että kasassa oli niin käännettyä Kyröä kuin Pulkkistakin. Lehteilin tuoreimpia ranskalaisia ja mietin, kuinka pirusti tässä maassa julkaistaankaan kirjallisuutta. Miten kukaan yksittäinen kirjailija siinä aallokossa erottuu? Pitää olla jokin marclevy tai guillaumemusso.

Vaikka hyvähän se vain. En tiedä lukevatko ranskalaiset sen enempää suhteessa kielen puhujien määrään kuin suomalaisetkaan, mutta kirjallisuus on kuitenkin aivan toisella tavalla pinnalla. Rentrée littéraire ja Pariisin kirjamessut ovat asioita, joista tavallisempikin tallaaja kuulee puhuttavan. Televisiossa esitellään uutuuskirjoja. Kyllähän sellaisen oven väliin mielellään jalkansa työntäisi, jos olisi kykeneväinen ranskaksi kirjoittamaan.

* * *

Ja sitten vielä loppuun ihan pikkuinen kurkkaus kesän tarjontaan siellä kaukana Suomessa. Kesäkuun lopulla ilmestyy Kumman rakas -novelliantologia.

Kumman rakas (kansi: Tuuli Hypén) Takakannessa pitäisi lukea seuraavasti:
"Kun spekulatiivisen fiktion kirjoittajille annetaan aiheeksi ”erilainen rakkaus”, realismin raja-aitojen yli harpotaan suurin askelin. Erilaisuus kiehtoo, viekoittelee, viettelee. Lukijalle tarjotaan diplomaattisia selkkauksia kaukaisessa galaksissa, hekumallisella tavalla siirtyviä supervoimia, historiallista draamaa, keijuromansseja ja lotisevaa lempeä, josta ei lonkeroita puutu.

Kumman rakas on Osuuskumma-kustannuksen ensimmäinen julkaisu. Se on neljäntoista novellin kokoelma, joka rikkoo rajoja, viihdyttää, kiihdyttää ja yllättää. Mukana ovat muun muassa Jeff VanderMeer, M.G. Soikkeli, Jussi Katajala ja Tuomas Saloranta."

...ja liuta tuntemattomia kuuluisuuksia, kuten eräs raapusteleva ulkosavolainen. Tietenkin minulla on oma lehmä ojassa, kun kerran asiasta mainitsen. Todennäköisesti mainitsen uudestaankin, kunhan opus tulee painosta ulos.

  • Lukuhoukka
    Kommentti Lähettäjä: Lukuhoukka
    23/05/2012 @ 20:07

    Onnittelut opuksesta! Luen kyllä ihan hävettävän vähän novelleja, novellikokoelmista puhumattakaan. Ehkä pitäisi.

    Miten olet voinut asua siellä niin kauan ilman kirjastokorttia! Tai no, en tiedä kauan olet siellä asunut. Sitähän sanotaan, että ei ole olemassa ongelmaa, jota kirjastokortti ei ratkaisisi.

    Olen lukenut Kingin opuksen pari kertaa. Mielestäni se on suomennettu tosi huonosti, mutta oli kuitenkin hyvä. En tosin jälkeen päin tiedä, oliko siitä hyötyä, vai oliko se vain viihdyttävä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    23/05/2012 @ 20:19

    Siis on mulla ollut kirjastokortteja, monikossa. Mutta kun ollaan muutettu käytännössä vuosittain, tämän viimeisen kaupungin kortti oli jäänyt vielä hankkimatta. En mä sentään kuutta vuotta olisi kestänyt :D Sen lisäksi kirjat ovat halpoja ja niitä saa paljon käytettyinäkin, monia on tullut ostettua. Puhumattakaan niistä, joita olen lainannut anoppikokelaan hyllystä.

  • Kirsi
    Kommentti Lähettäjä: Kirsi
    23/05/2012 @ 20:57

    Hyllystäni löytyy tuo Kingin kirja kirjoittamisesta, vaikken hänen tuotannostaan oikeastaan pidä. Luin kerran Uinu uinu lemmikkini ja siihen se sitten jäi ;)
    Mutta tuo kirja kirjoittamisesta on tullut luettua muutamaan kertaan. On viihdyttävä, mutta kyllä sieltä jotain on käteenkin jäänyt. Ja vaikken hänen tuotannostaan niin pidäkään niin tuon kirjan lukemisen jälkeen arvostan Kingiä kirjailijana aivan uudella tavalla…

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    23/05/2012 @ 20:59

    Kaikki muu meni ohi paitsi se, että olet ollut ilman kirjastokorttia. Jestas!

    Toisaalta olin katsovinani, että Rock Chicksin kannessa lukee 2,5. Ovatko käytetyt kirjat noin halpoja siellä?

  • Lukuhoukka
    Kommentti Lähettäjä: Lukuhoukka
    23/05/2012 @ 21:06

    Aattelinkin, että kai sinulla on jokin kortti ollut… en tiedä mistä sain päähäni että tuo oli ensimmäinen. :)

    Kun olin kesätöissä Ruotsissa ja menin hankkimaan kirjastokorttia (koska en uskonut pärjääväni muutamaa kuukautta ilman), niin ne katsoivat minua vähän silleen, että oletko ihan tosissasi. Sitten ne pähkäili, että voiko kirjastokorttia antaa ulkomaalaiselle, joka ei asu siellä vakituisesti. Mutta sitten selvisi, että voi sen pohjoismaalaiselle antaa, ja kopioivat passini. :D Tosin se kortti pysyi voimassa ilmeisesti vain kaksi kuukautta. O_o(Ruotsalaiset tekee kaiken jotenkin monimutkaisesti.) Loppujen lopuksi kuitenkin ostelin paljon pokkareita, koska ne oli halvempia siellä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    23/05/2012 @ 21:46

    Kirsi,
    mä olen lukenut ainoastaan Four past midnight -kokoelman. Se oli hyvä, mutta toisaalta se ei ole kauhua. Tämä elämäkerta tuntuu miellyttävän myös.

    Dee,
    älä nyt noin järkyty. Ja joo, käytetyt kirjat ovat tosiaan kaikkia 50 sentin ja viiden euron väliltä.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!