Tää on jo nähty

"Mä pidän kliseistä. Melkein yhtä paljon kuin rockista, hautuumaista ja adrenaliinista."

Saattaisi olla minun suustani. Ehkä onkin. Joskaan en ole adrenaliininarkkari, vaan tasainen ja tylsä kuin lammas. Mutta pidän kliseistä ja se näkyy teksteissänikin. Johtuuko se sitten siitä, etten ole tarpeeksi mielikuvituksellinen tarinankertoja, saati tarpeeksi kokenut kirjoittaja. Voi olla. Tai voi olla myöskin, että yksinkertaisesti tykkään nivoa tarinat jonkinlaiseen universaaliin viitekehykseen. Totuus on tuolla jossakin.

Vaaleanpunainen Kässäri on kliseinen. Tunnustan. Kirjoitin kliseitä sinne tietoisesti, mutta tajusin kuinka paljon olinkaan lajityypin peruselementtejä pyöritellyt oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun Dee minulle asiasta mainitsi. Ehkei se ole huono asia. Olisi jos kirjoittaisin kuolematonta taideproosaa, mutta kun en kirjoita.

Muistatte ehkä aiemman postaukseni chick litin kliseistä. J.S. Meresmaan blogissa pohdittiin myös taannoin kliseitä, niin fantasiakirjallisuuden kuin missiromaanienkin osalta. Lainaan tähän J.S:n romantillisen ylikliseisyyslistan, ne, joita pitäisi välttää:

- stereotyyppiset käsitykset miehestä ja naisesta ja siitä mikä on komea tai kaunis
- henkilöhahmon ulkoinen olemus kertoo kaiken sisäisestä olemuksesta (amerikkalaisten elokuvien tyyliin, jossa silmälasit riittävät tekemään ruman nörtin ja piilolinssit samasta henkilöstä kadehditun kaunokaisen)
- mystisen salamarakkauden, jossa toiseen ei tarvitse edes tutustua eikä väärinymmärryksiä tai epäilyksiä rakkaudesta ole (Ihmiset nyt eivät vain toimi niin -- eikä se ole edes mielenkiintoista! Missä jännite?)
- ensiaktin samanaikaiset orgasmit
- kaikki naiset haluavat lapsia
- kaikki miehet haluavat aina
- nainen ja mies rakastuvat ja jossain vaiheessa käykin ilmi, että he ovat sisko ja veli
- ainaiset heterosuhteet (pliis, rakkautta löytyy niin paljon muualtakin!)
- pornon lanseeraamat seksikaavat ja orgasmin vertaaminen vyöryvään aaltoon (joo-o, jälkimmäinen lienee ihan osuva kuvaus, mutta toiston myötä kliseeksi muodostunut)
- sankarin sähkönsiniset silmät

Ha! Tunnustan kirjoittaneeni yhden novellin, jonka koko idea pohjautuu yhdelle näistä vältettävistä. Olenpa kirjoittanut siniset silmätkin, tosin en käyttänyt sanaa sähkönsininen. Minkävärinen edes on sähkönsininen?

Reader black and white

Mitäs muuta noista voisi sanoa?

- stereotyyppiset käsitykset miehestä ja naisesta ja siitä mikä on komea tai kaunis
Toisaalta stereotypioita korostetaan paljon enemmän ihan siinä Suuressa Pahassa Mediassa. Jos kirjoittaja haluaa kirjoittaa kauniin hahmon, niin ulkonäkö napataan suoraan muotilehden sivuilta. Se käsitetään kauniiksi, noin yleensä. Tietysti voi olla kiiski ja kuvata kauniiksi henkilön, jota ei yleensä käsitetä kauniiksi. Toisaalta, se mitä kaipaisi enemmän romantilliseen kirjallisuuteen on kysymys siitä, mikä ylipäätään toisessa ihmisessä kiinnostaa. Jos se on vain ulkonäkö niin pah.

- pornon lanseeraamat seksikaavat ja orgasmin vertaaminen vyöryvään aaltoon
Seksin kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa. Näin olen todennut. Siitä tulee aina joko koomista tai sitten... kaavamaista. Valitkaa K:nne. Mutta harvempi haluaa lukea romanttisessa kirjassa sitä tavallista ähellystä, humalaisia puoli minuuttia kestäviä akteja Toyotan takapenkillä. Kulissien on pysyttävä yllä, vaikka joskus voisikin olla ihan piristävää lukea sankarin sanovan, että "ei perkele tästä mitään tule".

Ulvomisnaurukohtauksia aiheuttivat muuten Neiti Pormestarin, sen kuolemattoman harlekiinikirjan, seksikohtaukset. Siellä muunmuassa upottiin karvamattoon ja mitähän vielä? (Luin sen lopulta melkein, selaamalla.)

Nah, seksikohtauksissa vähemmän on enemmän. Varsinkin silloin kannattaa luottaa lukijan mielikuvituksen täyttävän aukot. (pun intended)

- ainaiset heterosuhteet (pliis, rakkautta löytyy niin paljon muualtakin!)
Muitakin on, nykyään. Toki heterokirjallisuus on valtavirtakirjallisuutta, mutta ihan Suomessakin vino kirjallisuus alkaa saada jalansijaa. Näköjään nuortenkirjoista alkaen, hyvä niin. Sen sijaan kaipaan seksuaalista monimuotoisuutta kuvaavaan kirjallisuuteen lähestymistapaa, joka olisi vähemmän ongelmalähtöinen. Kirjoitettaisiin yksilöitä ja rakkautta, ei sukupuolia. Ongelmia ja epävarmuutta, jotka liittyvät suhteeseen, eivät homosuhteeseen. Profiloitaisiin kirja rakkaustarinaksi, eikä homorakkaustarinaksi. Mutta siihen on vielä matkaa.

Ei tällä kaikella polveilevalla horinalla varmaan mitään tarkoitusta ollut. Kunhan juttelin. Sanokaa tekin jotain, oi kaikki kymmenen lukijaani. Tai jos ette sano, niin käykää edes katsomassa kun pussaava aviopari on kovin söpö (vaikka itse sanonkin).

- - -

[kuva: grenouille ph, CC by-nc-nd 2.0]

  • Riina
    Kommentti Lähettäjä: Riina
    05/06/2012 @ 15:02

    No nyt nuo Neiti Pormestari -postauksen leipä ja majoneesi jäivät ikävästi kaihertamaan. Herään ehkä ensi yönä huutooni, joka juontuu yllättävästä oivalluksesta. Tai sitten mun pitää ottaa jotenkin yhteyttä tuon kirjoittajaan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/06/2012 @ 15:07

    Ne ovat kaihertaneet mua jo vuoden. En ole saanut selkeyttä.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    05/06/2012 @ 18:45

    Minun on pitänyt jo vaikka miten kauan postata seksikohtauksista, mutten ole saanut aikaseksi. Sen verran voi sanoa, että kirjoitan joko tarkoituksella koomisia tai brutaaleja seksikohtauksia. En ole ikinä IKINÄ onnistunut kirjoittamaan tervettä JA vakavasti otettavaa/romanttista/kiihottavaa kohtausta. Miksi niin vaikeaa! Ja toisaalta pitääkö seksikohtauksia olla? Miksi, miksi ei?

    Minä olen niin niin niin NIIIIIN täynnä HOMOrakkaustarinoita. Ehkä joskus asiat ovat paremmin.

    Ja sinä käytät kliseitä hauskasti. Ja tykkään kuvasta.

  • Lukuhoukka
    Kommentti Lähettäjä: Lukuhoukka
    05/06/2012 @ 19:26

    Äää, minä kirjoitin tähän kommentin. Missä se nyt on. O_o enkä enää muista, mitä kirjoitin, niin en voi kirjoittaa uudestaankaan… :D

    Jotakin valitusta se sisälsi harlekiinikirjoista ja siitä etten jaksa lukea niitä, koska ne ovat niin kliseisiä. Ja että ihmissuhteet ja niistä kertovat kirjat kyllä kiinnostavat minua, mutta en ole kovin kiinnostunut romantiikasta. En tosin ole itsekään kovin romanttinen.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/06/2012 @ 20:11

    Dee,
    Tiettyyn lajityyppiin seksikohtaukset kuuluvat. Eivät tietenkään pakollisesti, mutta onhan seksi kivaa. Usein. Ehkä. Kaikki helpottui kovin siinä vaiheessa kun tajusin, että lukijalla on mielikuvitus.

    B.N.
    Mäkään en ole romanttinen arkipäivässä. Ylipäätään inhoan kaikkea ylimääräistä härpälettä (ja prinsessahäitä, näin esimerkinomaisesti). Mutta tykkään vaaleanpunaisista kirjoista ja leffoista. En yksinomaan, mutta myös.

  • Rina
    Kommentti Lähettäjä: Rina
    06/06/2012 @ 19:13

    No onhan se pussaava aviopari söpö, onnea tuhannesti! Arvon madame, ei tuommoisia saa piilottaa linkin taakse, vai oliko tämä testi ;-)

    Nyt unohdin mitä piti sanomani… Jotkut kliseet ja stereotypiat ärsyttävät, toiset taas kuuluvat asiaan. Ainakin minua ärsyttävät stereotyyppiset homorakkaudet. Niitä vilisee ihan liikaa. Ja ihan saivarrellakseni lisäsin tällaisen ykköseen. Ei kovin fiksu veto näin jälkikäteen ajateltuna.
    Mutta tietyt stereotypiat toimivat kuten Kurt Vonnegut teroittaa, etenkin stereotyyppiset juonenkäänteet. Ei tarvitse kuin miettiä, montako Tuhkimo-tarinan muunnelmaa on tullut luettua/katseltua. Ja aina osuu ja uppoaa ;-)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    07/06/2012 @ 21:48

    Hih, ei ole edes testi, vaan kun musta on kiva linkkailla omia horinoitani ristiin ja rastiin.

    Joo, kyllähän kliseet auttavat sitomaan tarinaa tiettyyn viitekehykseen ja saattavat mahdollistaa kokonaisen maailman rakentamisen parilla lauseella.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!