Antakaa minulle sarjatonta luettavaa!

Minussa on vika: en jaksa kirjasarjoja. Tai jaksan niitä hyvin harvoissa tilanteissa ja huonosti. Yleensä sarjan lukeminen tökkää jossain vaiheessa, ja sitten tarina jää kesken. Pidän siitä, että tarina jollain tapaa sulkeutuu, ettei tarvitse miettiä seuraavaa osaa. Jep, tämä on ilmeisesti vika.

Ainakin kun katsoo, mitä ihmiselle on lukemistossa tarjolla, jos haluaisi lukea vähänkään fantasian suuntaan kallistuvaa kirjallisuutta. Lukisin moista mielelläni, mutta kun tieto sarjamuotoisuudesta nostaa poikkeuksetta niskakarvat pystyyn.

Erehdyin vilkaisemaan Risingshadow'n uutuuskirjojen listaa:
Salamurhaajan oppipoika (W.A.R.P., #1)
Delfiinin saari (Pronssisoturit, #1)
Vapautettu (Yön talo, #8)
Noaidin tytär (Noaidi, #1)
Safiirinsini (Rakkaus ei katso aikaa, #2)
Viimeisellä kynnyksellä (Ikikesä, #4)
Athenen merkki (Olympoksen sankarit, #3)
Kalmattaren kirous (Nicholas North, #1)

Jep, sori nyt vaan rajoittuneisuuteni rakkaat kirjailijat, mutta en edes viitsi ottaa selvää voisiko kirja olla muuten kiinnostava, jos se osoittautuu osaksi sarjaa. Klikkaan niitä esittelyjä, joilla ei moista rasitetta ole. Tai ehkä minun vain pitää palata kiltisti takaisin realistisen kirjallisuuden pariin. Harmillista.

  • Kirsi Hietanen
    Kommentti Lähettäjä: Kirsi Hietanen
    08/08/2013 @ 05:06

    Samaa olen mietiskellyt. Luen vähemmän fantasiaa nykyään. eikä asiaa aina auta, että yhteen kirjaan tarttuessaan sitoutuu vähintään trilogiaan. Toisaalta sarjamaisuus ja maailmojen perinpohjainen rakentelu kuuluvat genren perinteeseen hyvin vahvasti.

    Samaan ilmiöön törmää hieman toisella tavalla lempparigenreni dekkarin parissa. Sarjat ovat löyhempiä, mutta sarjoja kuitenkin. Sama päähenkilö saattaa roikkua yli kahdessakymmenessä kirjassa. Onhan se tavallaan ekonomista sekä kirjailijan että lukijan kannalta. Tietyt peruskuviot ovat jo valmiina, “vain” rikosjuoni pitää rakentaa ympärille. Lukijakin tietää jo, mitä saamansa pitää.

  • Minna Pelkonen
    Kommentti Lähettäjä: Minna Pelkonen
    08/08/2013 @ 09:49

    Komppaan teitä molempia. Trilogia vielä jollakin tavalla on selitettävissä, mutta sen pidemmäksi ei mitään sarjaa tarvitsisi kasvattaa. Hyvänä esimerkkinä epäonnistuneesta venytyksestä (josta jo aiemminkin olen maininnut) on Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries -sarja. Kirjailijoille ja kustantajille toivoisi tervettä järkeä, jotta myyntien valossa (ja siitä huolimatta) mietittäisiin myös sarjan kokonaisuutta: selkeää alkua ja loppua ilman mitään tylsiä välisooloiluja.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    08/08/2013 @ 14:13

    Kirsi,
    dekkareissa se tosiaan häiritsee vähemmän, kun kuitenkin itse kirjassa on yleensä tarina, joka alkaa ja loppuu. Tällaista sarjamuotoisuutta sietää paremmin.

    Minna,
    Tosin joskus trilogioissakin kysyy itseltään, miksi se on jaettu trilogiaksi. Tiiliskiviniteet kunniaan :D

  • Minna Pelkonen
    Kommentti Lähettäjä: Minna Pelkonen
    08/08/2013 @ 17:30

    Joo, totta! :) Ottaisin paljon mieluummin yhden tiiliskiven kuin odottelisin trilogian kaikkien osien ilmestymistä vuosien saatossa!

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    08/08/2013 @ 22:30

    Minulle sarjoissa on yleensä jokin maaginen raja, jonka yli meneviä osia en jaksaisi. Luen kyllä sarjoja, jos ne ovat hyviä - parasta on löytää jokin vanha sarja, jonka jatko-osat voi saman tien käydä hakemassa kirjastosta, ettei tarvitse kärvistellä ja odottaa julkaisua, vaikka sekin on toisaalta kivaa - mutta pitkitetyt sarjat ovat kamalia. Esimerkiksi juuri tuo Southern Vampire Mysteries -sarja. Toisaalta Harry Potter toimii, vaikka se onkin seitsenosainen. Siitä näkee, että se on suunniteltu sellaiseksi, eikä kirjailija ole vain päättänyt kirjoittaa lisää, koska se on kivaa. Realismissa sarjoja taitaa olla lähinnä lasten- ja nuortenkirjoissa.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    09/08/2013 @ 09:44

    En anna!

    Tai siis jos voisin teleportauttaa tuon kirjahyllyni sinne, vapaasti saisit valita, mutta se ei vissiin ollut tässä se pointti. ;-)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/08/2013 @ 18:29

    BN,
    toisaalta Harry Pottereissa (vaikka juoni kestikin kasassa) myös viimeisissä osissa näkyi se, että niiden “kuului olla” tiiliskiviä. Osat suunnilleen 5-7 olivat sellaisia, että kun olisi kolmanneksen kirjasta ottanut pois, niin olisi tullut parempaa ;)

    Joku,
    Aina voimme kokeilla :D

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    09/08/2013 @ 18:56

    Keksin muuten jälkikäteen, että tuohan pitää “suomentaa": teleponkauttaa.

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    09/08/2013 @ 19:16

    Stazzy, nyt täytyy sanoa, että olen eri mieltä. :) Toki saatan olla (ehkä olenkin) vain sokea lempikirjoilleni, mutta mielestäni niissä ei ole turhaa täytettä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    10/08/2013 @ 14:02

    Mun mielestä tosiaan ne viimeist olivat ihan turhaan venytettyjä :)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!