Haluanko olla kirjailija?

Jäin miettimään ammatti-identiteettejä. Lähinnä Marin kommenttien pohjalta tässä taannoisessa tekstissä Stiiknafuuliasta. Ja sen pohjalta, mitä olen tullut lukeneeksi erinäisiltä foorumeilta kirjailijuudesta.

Kirjailijuus kun ei tunnu olevan mitenkään selvä käsite. Varsin laajalti hyväksytyn käsityksen mukaan kirjailija on kirjailija, kun on julkaissut kaksi kirjaa. Ihan Oikean Kustantajan kautta. Yhden kirjan julkaissut on esikoiskirjailija. Ilmeisesti tämä erottelu perustuu jonkinlaiseen joskus sokea kanakin löytää jyvän, mutta toisen jyvän nappaaminen onkin jo vaikeampaa -ajatteluun. Toisinaan kuulee jopa sanottavan, että kirjailija on oikea kirjailija silloin, kun on Kirjailijaliiton jäsen. Se nyt menee miltei naurettavaksi. Siinähän antaa kouralliselle ihmisiä mahdollisuuden sanella oman identiteettinsä. Varsinkin kun Kirjailijaliiton valintakriteerit ovat toisinaan hieman obskuureja. Mutta se ei ole nyt tämän tekstin aihe.

Itse olen ensimmäisen määritelmän linjoilla, joskin en tekisi suurta eroa omakustanteiden, puolikustanteiden, pienkustantamojen ja suurten talojen välille. Olennaista mielestäni kirjailijuudessa on määrätietoinen kirjoittaminen, julkaiseminen, se että itse kokee olevansa kirjailija.

Pohjustuksesta päästään vähitellen ihan asiaan. Harvapa Suomessa elää pelkästään kirjoistaan saamillaan tuloilla ja apurahoilla. Muutamat, mutta harvat, niin että voisivat sanoa elävänsä kirjailijuudella. Proosallinen päivätyö kummittelee usein siellä jossain takana. Mutta missä vaiheessa ihmisen pääasiallinen ammatti-identiteetti muuttuu jostain-muusta kirjailijaksi?

Itsellä kaikenlainen kirjailijuus on vasta haaveissa, mutta silti en ole koskaan vakavissani kuvitellut tilannetta, jossa heittäytyisin päätoimiseksi kirjailijaksi. Syitä on kaksi: Ensinnäkin se on valitettavasti melko utopistista. Toisekseen, minulla on varsin vahva ammatti-identiteetti päivätyöni osalta. Siihen ei liity (valitettavasti vai onneksi?) kirjoittamista millään tapaa. Voisin ajatella olevani kirjailija, sivutyönä. Mutta jos minulta kysyttäisiin "mikä sinä olet ammatiltasi", vastaisin [tähän se ammattinimike jota on pirun hankala kääntää suomeksi ja joka ei kerro useimmille mitään ranskaksikaan].

Se ei tarkoita, ettenkö kirjoittaisi tavoitteellisesti. Etteikö julkaisukelpoisen tekstin tuottaminen olisi tällä hetkellä toisinaan paljon vahvemmin mielessä kuin erinäisten riskien hallinta. Mutta kirjailija, vain ja ainoastaan kirjailija? Tuntuisi oudolta.

...paitsi jos saisin jostain tarpeeksi rahaa mukavaan elämiseen, että voisin muuttaa Alpeille muutaman lampaan seuraksi ja vain kirjoittaa miettimättä toimeentuloa, mutta se nyt on lottovoittohaave sinänsä.

  • vaarna
    Kommentti Lähettäjä: vaarna
    13/02/2013 @ 14:22

    En usko, että esittelisin itseäni ikinä kirjailijana, vaikka saisinkin kirjan/kirjoja julkaistua. Kyllä se päivätyö kertoo ihmisille enemmän minusta, niin hassua kuin se onkin.

    Kirjailijan ammattiin kuuluu varmasti muutakin kuin kirjoittaminen. Omaa työtään kuuluu mainostaa ja menestyneillä kirjailijoilla on usein suhde julkisuuteen ja mediaan. En haluisi halua luopua yksityisyydestäni.

    Eli samantyyppisiä mietteitä minulla on kuin sinullakin. Haluan kyllä julkaista kirjan, mutten välttämättä halua olla kirjalija. Onko tuossa mitään järkeä?

  • Paula / Luen ja kirjoitan
    Kommentti Lähettäjä: Paula / Luen ja kirjoitan
    13/02/2013 @ 20:40

    Hmmm… jäin miettimään, eikö tavoitteiden pitäisi olla taivaissa, jotta on minne kurkottaa. Kun sitten lopputulos on joko siellä korkeuksissa tai vähän alempana, on kuitenkin jo aika hyvin.

    Toisaalta tavoitteen asettelu ei liity millään tavalla ammatti-identiteettiin tai siihen kokeeko olevansa kirjailija tai haluaako “kirjailijaksi".

    Vastaa kuitenkin haasteeseeni ja kerro 11 asiaa kirjoittamistasi! Haaste löytyy täältä: http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2013/02/yksitoista-asiaa.html

  • Päivi
    Kommentti Lähettäjä: Päivi
    13/02/2013 @ 21:38

    Mielenkiintoinen aihe. Viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjoittamisesta on tullut minulle entistä tärkeämpää ja tavoitteellisempaa. Tavallaan koen, että siitä on tullut enemmän kuin harrastus. Harrastan monta muutakin asiaa, mutta kirjoittaminen on näistä selvästi se, mitä minä eniten olen ja mitä minun eniten kuuluu tehdä.

    Kuitenkin ammatti-identiteettini on selvästi päivätyöni identiteetti (vaikka olenkin nyt just työttömänä). Siihen minulla on koulutus, siitä minulle maksetaan ja työkokemustakin on kertynyt jo kuutisen vuotta. Minä myös tykkään päivätyöstäni.

    Mitenköhän kirjoittamiseni sit määrittelisi? Enemmän kuin harrastus, mutta ei se ammattikaan ole. Elämäntapa?

    Minustakin julkisuudessa oleminen olisi huonoin puoli menestyvänä kirjailijana olemisessa. Unelmamaailmassani eläisin kirjoittamalla ja kirjani myisivät ilman, että minun pitäisi olla esillä missään. Siinä sivussa voisin tehdä päivätyötäni silloin tällöin itselleni sopivina aikoina (tällä aamu-unisuudella se tarkoittaisi sitä, etten olisi tavattavissa ainakaan ennen klo 11).

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    14/02/2013 @ 08:11

    Minä haluaisin kyllä olla kirjailija. En pidä päivätyöstäni, joten sekään ei haittaa. :) Ei minun sillä tarvitsisi itseäni elättää ts. en minä siitä ole ikinä haaveillut.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    14/02/2013 @ 09:20

    Vaarna,
    Toisaalta haluan kyllä olla kirjailija, eikä julkisuuskaan olisi sinänsä paha juttu. Mutta se, että luopuisi täysin siitä mitä tekee muuten, tuntuisi oudolta.

    Paula,
    En suoranaisesti näe ristiriitaa tavoitteiden ja ammatti-identiteetin välillä. Kyllä tavoitteita löytyy, ääneen kerrottuja ja sellaisia joista en hiisku. Mutta arki pakottaa myös miettimään laskuja ja työtä, josta minulle toistaiseksi maksetaan…. Kiitos haasteesta! Vilkaisin sitä, vastaan heti kunhan joudan rauhoittumaan koneen ääreen.

    Päivi,
    Muistelisin, että tuumit toisaallakin juuri tuota ammatti-identiteettiä (mietin sitäkin kommenttia tätä kirjoittaessani). Ja aamu-unisuus kuulostaa tutulta :) Maailma pitäisi pitää suljettuna ennen yhtätoista.

    B.N.,
    Noh, hyvä että edes joku haaveilee silkasta kirjailijuudesta huolimatta siitä, miten epävarmaa hommaa se on :)

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    14/02/2013 @ 13:49

    Joo ei minulla olisi mitään sitä vastaan, jos kirjoittamalla voisi elättää itsensä (jos nyt vain saisi jotain edes joskus julkaistua!), mutta ne laskut ja vuokrat tosiaan, kamala päivätyö lienee pakollinen asia. :) Mutta hyvä että aika monet ovat ilmeisesti ihan tyytyväisiä arkielämän ammatti-identiteettiinsä.

  • Kananlihalla
    Kommentti Lähettäjä: Kananlihalla
    15/02/2013 @ 07:36

    Kiitos! Olin juuri aikeissa, että alan vatkata asiaa blogissani, koska jäin miettimään täällä käytyä keskustelua niin kovasti, että vaahtosin siitä jopa töissä (ammatti-identiteettini kehdossa). Mutta postauksessasi tuli kyllä aika tyhjentävästi ne asiat, joita olen itsekin pohtinut.

    Yksi syy, miksi työ on minulle tärkeä, on myös työkaverit. Kertakaikkiaan, niin rasittavaa kuin voikin olla olla samojen ihmisten kanssa suurin osa valveillaoloajasta, en tiedä, mitä tekisin, jos joutuisin pureskelemaan kynsiä yksin kaiken päivää, vaikka kuinka saisin kirjoittaa. Mutta tilanteeni on tietysti siksi armottoman hyvä, että työkaverit ovat armottoman hyviä ja työni on luovaa kirjoittamista. No, mutta ammatti-identiteettini ei siitä pahasti kärsi, jos jostakin heruisi apuraha ja olisin pari kuukautta vain esikoiskirjailija puurtamassa kakkosta (ja sittenkö se kirjailija :D)?

    Tässä, muuten, pari kirjailijapohdintalinkkiä. Voivat olla jo tuttuja.

    Kirjailijakuvan muuttumisesta: https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/kirjoittamisen-tutkimus/tekijyyden-kasite-ja-historia/kirjailijakuva-muuttuu

    Ja sitten siitä, kuka on kirjailija :D http://terorizt.wordpress.com/2012/11/26/alustus-orivedella-oikoteita-kirjailijaksi-ajatuksia-mm-kirjoittamisen-opiskelijoiden-muuttuvista-kirjailijuuskasityksista/

    Viikonloppua sinne kuuhun!

    Niin ja ps. Mitä jos laittaisin sinulle kirjani postiin? Ihan vain siksi, että minusta olisi ihanaa, että lukisit sen :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    15/02/2013 @ 19:56

    Kahden kuukauden breikistä ei tosiaan varmaan kenenkään ammatti-identiteetti kärsisi. :) miltei päinvastoin. Ja jos tuntuu liian hyvâltä, voi olla että olisi parempi tehdä jotain muuta kuin päivätyötä.

    Kiitokset linkeistä! tutustun ihan kunnolla paremmalla ajalla ja selkeämmällä päällä. (niin, jos tuntuu siltä, että haluat laittaa kirjan postiin, niin en kyllä kieltäydy :)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!